| Nainen makaa kuolinvuoteellaan. Hän liikkuu unen ja valveen rajamailla, keskellä kohtaamisia ja välähdyksiä. Mies anoo häneltä anteeksiantoa, täti taas turvautuu rutiineihin. Mystinen pelätti pitää kuolemaa poissa. Nainen huolehtii siitä, kuka ostaa lapsille pillimehut ja ikävöi kaikkia niitä krokotiilinnahkasaappaita, joita hän ei enää saa käyttää. Voiko ihminen epäkuolla? Saako iloita siitä, kuinka laihtunut ruumis istuu nykyiseen luurankomaiseen kauneusihanteeseen?
Suositun irlantilaisen näytelmäkirjailijan Marina Carrin näytelmä tarkastelee elämää kauniilla ja lohdullisella tavalla. Arjen musta huumori yhdistyy hienosti kuoleman mystiseen tasoon. Nainen ja variksenpelätti ei kuitenkaan kerro niinkään kuolemasta, vaan siitä, mistä ihmisen elämä koostuu.
On katkera paikka seistä elämänsä reunalla ja tajuta, ettei ole mitään tunnustettavaa… toisaalta, kun oikein katsotaan, niin kaipa minä olen syyllinen synneistä suurimpaan.
-- Minä en ollut hyvä itselleni…Kieltäydyin olemasta onnellinen.
ROOLEISSA:
NAINEN Katja Salminen
VARIKSENPELÄTTI Paula Siimes
HÄN Olli Ikonen
TÄTI AAH Soila Komi
OHJAUS Päivi Akonpelto
SUOMENNOS Reita Lounatvuori
LAVASTUS JA PUVUT Katri Rentto
NAAMIOINTI, PERUUKIT JA KAMPAUKSET Pekka Helynen
VALAISTUS JA ÄÄNET Petri Tarkiainen
Suomen kantaesitys oli Omapohjassa 4.9. 2009
Kesto: 2 tuntia 25 minuuttia
"Marina Carrin näytelmä on erinomaisen hauska, sillä katsoja tunnistaa, etteivät kuolevan elämänvalheet ole hänellekään vieraita. Naurusta siirrytään nopeasti kipeän kouraiseviin tuntoihin. Ei ole helppoa joutua kasvokkain totuuden kanssa. - - Loppu on hyvin kaunis, ja näytelmä itsessään tervetullut – jo siksikin, että kuolemasta ei ole tapana puhua tunnetasolla. Nainen ja variksenpelätti yllyttää uskaltamaan."
Marja Kuparinen, Kirkko ja Kaupunki, 15.9.2009
|
|
Takaisin
