 |
||
Arvostelut" - Tosi hyvä, varhaisteini toteaa oma-aloitteisesti Rudyard Kiplingin klassikkoon Viidakkokirja perustuvasta Kansallisteatterin suurtuotannosta väliajan alkaessa. - Ihan sikahyvä, hän analysoi näytelmän loputtua. Samaa kuulee ensi-illasta kulkevan nuorison suusta. -Mun kaverin on pakko tulla katsomaan tätä, tää on niin paras. - - Kansallisteatteria kannattaa kiittää siitä, että se antaa nuorison käyttöön parhaat puitteensa, suuren näyttämön, joka mahdollistaa suuren tuotannon. Visuaalisuuden läpilyömälle sukupolvelle Viidakkokirja tarjoaa katsottavaa katosta lattiaan, lopussa valaistuksella jopa katsomoon asti."Tuula Kärki, Kansan Uutiset 11.9.2009 "Marja Salon Mowglissa - josta ei puhuta esityksessä sen enempää tyttönä kuin poikana - on suloista riehakkuutta, avoimuutta ja uhmakkuutta, joita vain lapsenomainen puhe turhaan alleviivaa. Petri Liskin kunniaton Tabaqui-shakaali on arkkityyppinen hännystelijä ja Katariina Kaitueen aistillinen käärme-Kaa vangitseva ilmestys 60-luvun glamour-elkeineen ja Tarantinolta lainattuine habituksineen. Anna Paavilaisen ja Emilia Sinisalon sietämättömästi kimittävät apinapissikset ovat Viidakkokirjan varsinaiset koomikot, ja näyttelijät ottavatkin rooleistaan ilon irti. Entä missä kaapissa Jani Karvista on tähän asti pidetty? Hän on kerrassaan upea (vaikkakin vielä ensi-illassa aavistuksen arka) transvestiitti, joka pääsee oikeuksiinsa varsinkin lopun groovyssa laulunumerossa." Suna Vuori, HS 11.9.2009 "Norjalainen Alexander Mørk-Eidem on sovittanut tarinoista nykyaikaistetun, tulevaisuuteen sijoittuvan version, jossa susien kasvattama ihmispentu Mowgli elää urbaanissa viidakossa, kauan sitten tuhoutuneen kaupungin raunioilla. Pohjoismaissa nähty sovitus on kaukana Disneyn sokerisesta animaatioversiosta ja palaa lähemmäs Kiplingin alkuperäisiä tarinoita ja hahmoja. - - suurelle näyttämölle luodaan monikerroksinen ja kiehtova viidakko, jossa taistellaan oikeudesta elää ja olla oma itsensä. - - Viidakkokirja on ehtaa puhedraamaa, vaikka musiikkia on paljon mukana. Sara Puljulan livenä luoma mahtava äänimaailma on kekseliäs ja elävä. - - Esitys on visuaalisesti näyttävä ja mukana on paljon tehokeinoja kuten video- ja livekuvaa. - - Vahva näyttelijäntyö ja tarina kantavat kyllä." Eeva Kemppi, Turun Sanomat 11.9.2009 "Viidakkokirja on niitä harvoja ison näyttämön juttuja, joita laitokset tänä syksynä hankalalle ikäryhmälle tuottavat. Teinit lähtivät Kansallisesta aika innoissaan Helsingin yöhön. Hyvin tehty säpinä ja rakastettavan epäsovinnaiset eläinhahmot iskivät jo satunsa unohtaneiden fantasiannälkään. Ei sen tarvitse aina Disneytä olla." Anne Välinoro, Aamulehti 11.9.2009 "Siis omg mikä Viidakkokirja! - - Tarja Simosen puvustus yhdistelee onnistuneesti urbaania 2000-lukua ja klassisten eläinhahmojen karaktääreja. Katri Renton tuhoutunutta Rautatieasemaa kuvaava lavastus on astetta apokalyptisempi kaikkine jätetynnyreineen. Matti Tiilaman valoista otetaan kaikki tehot irti erityisesti taistelukohtauksissa." Ilkka Kuosmanen, Etelä-Suomen Sanomat 11.9.2009 "Suna Vuori kirjoitti (HS, 11.9.) arvostelun Kansallisteatterin näytelmästä Viidakkokirja. Vuori arvioi, ettei näytelmä olisi tarpeeksi uskottava "kriittiselle teiniyleisölle". Lukiolaisina voimme kuitenkin sanoa Vuoren olevan täysin väärässä, sillä mielestämme näytelmä oli loistava ja ilomielin menisimme katsomaan sen toiseenkin kertaan. Vaikka näytelmä käsittelikin paikoittain hieman synkkiäkin aiheita, kuten sotaa ja kuolemaa, sitä tasapainottamassa oli runsaat määrät huumoria. Upeat lavasteet, taitava näyttelijäkaarti ja vaikuttava musiikki vielä tehostivat näytelmän mielekkyyttä. Nämä ainekset tekivät näytelmästä ehdottomasti katsomisen arvoisen." Mimma Vanhala ja Salla-Mari Siltala, lukiolaisia, Vantaa, HS Mielipiteet 17.9.2009 "Kansallisteatteri ansaitsee suuren tunnustuksen valmistettuaan suurelle näyttämölleen Aleksander Mørk-Eidemin sovituksen Rudyard Kiplingin maailmankuulusta Viidakkokirjasta,sillä esitys on suunnattu ennen kaikkea teini-ikäisille, joille aniharvoin on heitä kiinnostavaa nähtävää tarjolla teatterissa. Ja millaisen esityksen? Jukka Rantasen mielikuvitusta kiihottavassa ohjauksessa hurjan, villin ja eksoottisen, täynnä ääntä, vimmaa videokuvaa, sykkivää alkukantaista ja rytmikästä musiikkia ja tanssia." Pentti Ritolahti, Lauttasaari 17.9.2009 "Jukka Rantasen ohjauksessa Kiplingin rakastettu lastenkirja tuodaan tähän päivään tyylikkäästi ja energisesti. Mowglia tulkitsee herkästi Marja Salo. - - Viidakkokirjassa on huumoria, säpinää, rankkuutta, seksikkyyttä ja koskettavuutta. Tekisi mieli halata jokaista proggiksen tekijää ja sanoa: You rock! Rudyard Kiplingin ajaton ja rakastettu teos on muuttunut Michael Baranin suomennoksessa ja Rantasen ohjauksessa hurjaksi tulevaisuuden cyber-punk spektaakkeliksi. Aleksander Mörk Eidemin sovitus on uskollinen alkuperäisteokselle. Itse rankan lapsuuden kokenut Kipling nivoi tarinaansa koskettavia teemoja hylkäyksestä ja oman itsen löytämisestä. - - Eikö teatteri voisi nimenomaan olla se paikka, jossa lapsi tai nuori voisi käsitellä elämän rankkojakin teemoja turvallisen vanhemman seurassa." Martti Mäkelä, Skenet 30.9.2009 "Kansallisen Viidakkokirja on yksi syksyn tapauksia suomalaisen teatterin kentällä, esitys jonka soisi mahdollisimman monen nuoren ja heidän vanhempansa näkevän. Se kertoo, tulevaisuusvision valepuvussa, paljon niistä olosuhteista, joissa lapsemme ja nuoremme joutuvat varttumaan." Arto Aulavuo, Salon Seudun Sanomat 30.9.2009 "Viidakkokirja oli aivan mahtava. Unohdin ajoittain hengittää kun jäin niin intensiivisesti tuijottamaan esitystä. Aivan mahtavaa että teitte tämän, 13-v. pojan äitinä ei voi kuin kiittää ja kiittää, niin harvat teatterit muistavat tämän haasteellisen ikäryhmän 10-16 -v. joille ei enää nukketeatteri kelpaa ja jotka eivät vielä "aikuisten näytelmiä" jaksa seurata. Tämä oli rock´n´roll. We want more." Katsojapalaute 10.10.2009  |
||
|
|
Takaisin
