Heli Hynynen
Kansallisteatterin puvuston päällikkö

Fondikankaasta pukukankaaksi – kierrätystä vai green washia?

5.06.2017

Kirjoittaja Heli Hynynen on Kansallisteatterin puvuston päällikkö. Heli luo bloggauksissaan katsauksia puvuston ajankohtaisiin projekteihin. Mitä kaikkea puvustuksen tekemiseen liittyy ennen kuin kokonaisuus on valmis — aina se luovuuden ja kädentaitojen määrä jaksaa hämmästyttää ja ihastuttaa. Tervetuloa kurkistamaan mielestämme maan parhaan puvuston työhön!

Puvustus kierrätysmateriaaleja käyttäen kuulostaa trendikkäältä, halvalta ja helpolta. Jokaisen teatterin unelmatuotanto, ei kuluja puvustuksesta! Suurehkon teatterin varastothan ovat täynnä vaatteita, joita voi poimia puvustukseen ja välttää pukujen valmistus tai kaupasta ostaminen? Ompelimo voi vetää henkeä sillä välin, kun kierrätyspuvuilla hoidellaan kaikki suitsait valmiiksi? Ehkei ihan kuitenkaan.

Koivu ja Tähti -näytelmän puvut suunnittelee Tarja Simone. Hänen työhönsä kuuluu jokaisen näytelmän hahmon ulkoisen olemuksen suunnittelu kenkiä, koruja, päähineitä, sukkia myöten. Hahmokavalkaadi näytelmän ensimmäisellä sivulla on hengästyttävän pitkä; karjalan karhukoira, sotka, isä-kurki, mänty, koivu, kuusi, desantti, niittymari, kettu, mellakkapoliiseja ja niin edelleen.

Pukusuunnittelijan työ alkaa tekstin lukemisesta. Taiteellinen työryhmä rakentaa tekstin ja ohjaajan ajatusten pohjalta ehdotuksia ja ideoida visuaalista maailmaa. Ideakuva puupuvusta esittelee ajatusta puusta ihmishahmoisena ”puun sieluna”. Suunnittelijan ajatus puusta pyrkii pois realismista, sillä lopputulos saattaisi olla liian satumainen.

Puvuston päällikkönä otan vastaan pukusuunnittelijan toiveet ja visiot, mielellään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Työstäminen eli visiosta vaatteeksi alkaa, kun ideoita on työryhmän kesken hyväksytty ja lukkoonlyöty. Tarjan kanssa pohditaan yhdessä materiaaleja, toteutustapoja, rakenteita sekä aikatauluja. Minulle kuuluu vastuu puvustuksen valmistumisesta ajallaan, budjetista sekä työnjohto ompelimossa.

Kierrätys tässä puvustuksessa tarkoittaa sitä, että kaikkiin pukuihin pyritään löytämään olemassa oleva kangas, materiaali tai vaate. Pyrimme välttämään raaka-aineiden hankintaa uutena. Ajatus sopii hyvin myös näytelmän sisällölliseen teemaan, jossa pohditaan ihmisen suhdetta luontoon. Rahallista säästöä syntynee, kun kankaita tai pukuja ei osteta, mutta työn määrään teema ei suoraan vaikuta.

Ekologinen kestävyys ajatuksena kulkee myös mukana, mutta on kierrätystä laajempi kokonaisuus, johon liittyy pyrkimys kantaa ympäristövastuu koko tuotantoprosessissa. Ekologinen tapa tuottaa pukuja edellyttäisi, ettemme toiminnallamme tuottaisi vahinkoa luonnolle ja koko maapallolle. Prosessissa kuitenkin on myös työvaiheita, joiden ei voi sanoa olevan erityisen luontoystävällisiä. Esimerkiksi kankaiden kutistaminen korkeissa lämpötiloissa, kuivausrummussa pyörittäminen, kankaiden värjääminen ja patinointi kuluttavat paljon energiaa ja niissä joudutaan käyttämään erilaisia kemikaaleja. Sähköä ja vettä kulutetaan puvustuksen valmistukseen samaan tapaan kuin muulloinkin, joten energiaa kuluu väkisin. Materiaalien hankinnan osalta hiilijalanjälki kuitenkin kevenee, kun ei käytetä kuljetuspalveluita esimerkiksi ulkomaisiin materiaalihankintoihin. Miettimistä on vielä pukujen elinkaaren loppupäässä. Mitä puvuille tapahtuu, kun näytelmän esitykset päättyvät? Voidaanko puvut kierrättää vai tuleeko niistä sen jälkeen hyödyttömiä?

Vaikka käytetään vanhoja materiaaleja, ”kirppistellään” ja loihditaan vanhasta uutta, eivät puvut kuitenkaan ole mitä tahansa varastoverkkareita tai kirppismekkoja. Yhtenäisen visuaalisen maailman luo taiteellinen työryhmä. Pukusuunnittelijan, lavastajan, valo- ja äänisuunnittelijoiden taiteelliset ratkaisut tukevat sitä sanomaa, mikä teoksessa on. Pukusuunnittelija osana taiteellista työryhmää ratkaisee omalta osaltaan, miltä näytelmän maailma näyttää. Puvut ovat välillä iso osa roolia ja onnistuessaan tukevat myös näyttelijäntyötä.

Koivu ja Tähti -näytelmän puita esittävät puvut valmistetaan lavastevarastosta sattumalta löydetystä vanhasta fondikankaasta. Iso, neljä metriä leveä juuttirulla nostettiin pölyiseltä ylähyllyltä uusiokäyttöön. Vanha kangas vaati tehopesun ja tehokuivauksen, jotta irtopöly saatiin pois. Samalla kankaaseen tuli luonnollinen ryppyisyys, joka toimii puuhameiden peruskankaana värjäytyvyytensä vuoksi erinomaisesti.

Puuhameita valmistetaan yksitoista. Kukin niistä värjätään ensin pohjavärillä, sitten se liukuvärjätään. Helmat koristellaan koristetikkauksilla ja kangassuikaleilla, ja lopuksi hameiden pintaa vielä patinoidaan ja helmoihin kiinnitetään lankatupsuja.

Fondikankaasta valmistettu hame odottaa värjäämistä. Hameeseen värjätään ensin pohjaväri, ja sen jälkeen se sovitetaan. Sovitusmuutosten jälkeen hameisiin maalataan liukuväri, jonka jälkeen ne palaavat jälleen ompelimoon.

Näytelmän jääkarhupuvussa kierrätystä toteutetaan muovipussein. Karhua ei tulla valmistamaan valkoisesta tekoturkiksesta, vaan se valmistetaan valkoisista muovipusseista, jotka jo ovat palvelleen ensin käyttäjiään kappakasseina. Myös hedelmäpusseista syntyy kaunista pintaa rypyttämällä muovisuikaletta jonoiksi. Jotta muovipusseja ei tarvitsisi hankkia rullassa, on henkilökunnalle esitetty toive tuoda käytettyjä pusseja puvustoon jääkarhun valmistusta varten. Kokeilut näyttävät lupaavilta, mutta muovipusseista syntyvä kahiseva ääni mietityttää. On mahdollista, että siitä tulee ongelma, kun karhun talja on kokonaisuudessaan valmiina. Karhun sisällä tulee olemaan kolme eri näyttelijää, ja nopeat vaihdot saattavat vaikuttaa rakenteellisiin ratkaisuihin. Puvun pesua myös ajatellaan tässä vaiheessa, ja toistaiseksi uskotaan, että vesipesu on mahdollinen.

Puiden ja eläinten lisäksi näytelmässä on nykyihmisiä. Heidän vaatteensa tullaan kokoamaan olemassa olevista vaatteista ja kirpputoreilta löydetyistä herkuista. Vain osa varastovaatteista päätyy lavalla sellaisenaan. Moni vaate tuunataan kokonaisuuteen sopivaksi; värjätään, koristellaan, muokataan. Yksi jakkupuku ommellaan vanhasta torkkupeitosta.

Ideakuva, joka ei vielä ole varsinainen pukuluonnos, kertoo työryhmän jäsenille, mikä on tavoiteltu tyylilaji. Tässä apuna on käytetty valmista kuvamateriaalia, joka toimii informatiivisena kuvana.

Suunnittelutyö tapahtuu tässä asukokonaisuus kerrallaan erilaisista osista kooten. Nuken päälle on tässä hahmoteltu ajatuksia ja ideoita.

Toukokuu on työntäyteinen ja pukuja valmistetaan täydellä teholla. Kierrätysteema pyörii mielessä monella tapaa. Kierrätysmateriaalien ja sopivien vaatteiden löytäminen vaatii aikaa ja askelia, ja luultavasti myös kompromisseihin on taivuttava.  Mutta tämä on matka ja kokeilu, jossa ajatustapoja tekemisestä on muutettava ja tarkasteltava koko ajan. Kun ollaan syyskuussa ja ensimmäisissä valmistavissa pääharjoituksissa, tiedämme, miltä osin kierrätysteema on voitu toteuttaa. Tämähän ei ole pakon sanelema valinta vaan arvovalinta, jossa haastamme myös itsemme.

Koivu ja Tähti -kantaesitys on Suurella näyttämöllä 13.9.2017.

Jaa artikkeli:

Vastaa

Sähköpostiosoitetta ei julkaista
Pakolliset kentät on merkitty *

 

Ajankohtaista