Juha-Pekka Hotinen
Dramaturgi

Insinööri pelastaa

29.11.2016

Kuinka monta kädetöntä humanistia tarvitaan vaihtamaan läppärin käyttöliittymä? Työpisteen ympärille voi kokoontua kymmenenkin osapäiväboheemia, mutta muuta ei saada aikaiseksi kuin puhinaa ja sadattelua.

Mutta annas olla, kun paikalle tulee insinööri. Eikä edes väliä, minkä alan insinööri;  it-, rakennus-, laiva- tai mikä-vaan-insinööri — toiminnan suunta muuttuu heti, tai toimintaa syntyy, energia siis sidotaan ja se saa suunnan. Tuskastuneissa kysymyksissä piehtaroiva ähinä ja arvaileminen vaihtuu ratkaisemiseksi. Tilanteen valtaa rationaalinen päättely: insinööri paikallistaa ongelman, analysoi sen ja hahmottaa ratkaisuvaihtoehdot. Hän myös toteuttaa ratkaisun, missä on se huono puoli että osapäiväboheemit joutuvat palaamaan töihinsä.

Ei insinöörikään aina onnistu. Mutta kun insinööri ei tiedä, hän päättää ottaa selvää. Hän sieppaa läppärin kainaloonsa ja katoaa. Yleensä insinööri palaa puolen tunnin kuluttua tai viimeistään seuraavana päivänä — ja kas, kone toimii. Kun humanisti ei tiedä, hän ryhtyy pohtimaan. Humanisti pohtii aikansa ja soittaa sitten it-tukeen. Tästä on se merkittävä seuraus, että insinööri oppii joka kerta jotakin. Sen sijaan humanistit palaavat omille työpisteilleen eli lähtöruutuun.

Insinööri on vähintäänkin mielessään vannonut oman Hippokrateen valansa: melkein mikä tahansa voidaan korjata — ja se mikä voidaan korjata, pitää korjata.

Joskus insinööri korjaa, kehittää ja parantelee silloinkin, kun pitäisi heittää roskiin ja aloittaa alusta. Tämä on osoitus siitä, että insinööri on maltillinen realisti eli ymmärtää ihmistä. Insinööri rakentaa sähköauton, vaikka ilmastohumanisti todistaa vakuuttavasti, että yksityisautoilu pitäisi lakkauttaa heti. Insinööri tietää, että on paljon alueita, joilla autot ovat välttämättömiä. Ja vaikka ne eivät olisi kaikkialla tarpeenkaan, on paljon ihmisiä, jotka vain pitävät tavattomasti autoista ja ajamisesta. Eikä insinööri halua kieltää nautintoja.

Toisin kuin usein luullaan, insinööri ei ole putkiaivoinen Pelle Peloton, joka olisi innostunut vain teknisistä laitteista. Insinööri ei myöskään ole moukka: hän sivistää ja kehittää itseään, usein vieläpä tavoitteellisesti. Hän lukee, urheilee ja liikkuu, matkustaa, käy matseissa, konserteissa, teatterissa ja oopperassa — pyrkimyksenään ymmärtää laajasti elämää ja nauttia kaikesta, mitä se tarjoaa.

Vielä parempi, jos insinööri on nainen. Suurin harhakuva syntyy nimittäin siitä optisesta virheestä, kun insinöörin ja miehen stereotypiat asetetaan päällekkäin. Siksi insinöörin parhaat ominaisuudet saadaan joskus esiin naisinsinöörissä, jolloin insinööriyttä ei voi tuomita sukupuolisin klisein.

Viron tuore presidentti Kersti Kaljulaid on täsmällisesti ottaen biologi. Mutta hän vaikuttaa niin hyvältä tyypiltä, että voisi hyvin olla insinööri. Hän sanoo olevansa liberaali konservatiivi, harrastaa lukemista, pyöräilyä ja juoksua. Hänen miehensä on insinööri. Tätä presidenttiä tekee mieli kuunnella toisin kuin edellistä keikaria.

Insinöörikin on erehtyväinen. Joskus hän saattaa horjahtaa humanismiin, joskus bisnekseen. Politiikkakaan ei vaikuta insinöörin osaamisalueelta, mutta vika saattaakin olla politiikassa eikä insinöörissä. Aito insinööri ei suhtaudu yhteiskuntaan kuten liikeyritykseen — vaikka niin luullaan — vaan kuten koneeseen. Koneeseen vaikuttavat sattuma, näkymättömät kädet ja muut suhdanteet paljon vähemmän kuin liikeyritykseen. Insinöörille yhteiskuntakone on järjestelmä, jonka joku on suunnitellut ja rakentanut. Sitä voidaan testata ja parannella, osia voidaan vaihtaa uusiin ja taas takaisin entisiin, jos on tarpeen.

Insinööri ei pelkää erehtyä niin kuin poliitikko. Poliitikko vihaa erehtymistä ja häpeää sen myöntämistä. Insinööri toimii nopeasti ja tarmokkaasti, jolloin virheitä syntyy varmasti, mutta hän ei pelkää erehtymistä koska ei varmistele vaan haluaa edetä. Kun insinööri löytää paremman vaihtoehdon, saa uutta tietoa tai joutuu umpikujaan, hän toteaa: ”Ei toimi, täytyy vaihtaa suuntaa”.

Kun muutosten tarve tulee eteen, poliitikko alkaa ahdistua. Reaktio on sitä voimakkaampi, mitä enemmän poliitikko kuvittelee olevansa valtiomies. Jos puhutaan esimerkiksi turvallisuuspolitiikasta, valtiomies-poliitikko kysyy: ”Johan tästä sodan jälkeen sovittiin. Miksi tästä pitää taas puhua?”

Jos jonkun politiikan ulkopuolelta tulevan on pakko — joskus on — johtaa maata tai maailmaa, niin mieluummin insinööri kuin miljardööri. Jos miljardööri laittaa kaiken maan tasalle, tuhoutuneelle alueelle kutsutaan insinööri viimeistään ambulanssien ja palomiesten jälkeen. Ja mitä sanoo insinööri: ”Voi helvetti, millaista jälkeä. (tauko) No, pannaan paikat kuntoon. Saadaanko tänne sähköä?”

Kun humanisti, esimerkiksi taiteilija, kohtaa tulevaisuuden pelon kautta, insinööri näkee edessä mahdollisuuksia. Aina voidaan keksiä, rakentaa tai korjata. Kun humanisti kaihoaa menneisyyteen ja nyyhkii, että ennen oli kaikki paremmin, insinööri katsoo nykyhetkeä sadan vuoden takaa ja näkee vain asioita, jotka ovat paljon paremmin kuin sata vuotta sitten. Ja sama valo silmissään hän katsoo tulevaan: millä todennäköisyydellä kehitys kääntyisi päinvastaiseksi tai pysähtyisi?

Monet ystävistäni ovat taiteilijoita ja muita humanisteja, mutta muutamat kavereistani ovat turkulaisia insinöörejä. Nimittäin: turkulainen insinööri ei koskaan petä. Heidän kanssaan olen viettänyt monet rattoisat hetket, ja he ovat pelastaneet minut pälkähästä lukemattomat kerrat.

Insinöörikin voi joutua kriisiin, varsinkin jos ei löydä ominta itseään. Robert Musilin kesken jääneessä jättiläisromaanissa Mies vailla ominaisuuksia (1930,1933) — josta Outi Nyytäjä totesi vuosia sitten, että se pitäisi joskus tehdä, niin kuin pitäisikin — on päähenkilö Ulrich, joka hylkää teknisen alan, yrittää roikkua jonkinlaisessa matemaatikon identiteetissä, mutta tosiasiassa joutuu mukaan 1920-30-luvun tapahtumien ja aatteiden virtaan. Tämä mies vailla ominaisuuksia on ns. ”aito mahdollisuusihminen, joka ei kykene kanavoimaan kykyjään mihinkään konkreettiseen vaan jumiutuu aina siihen, mitä voisi olla — niin sanotusti asettuu nukkumaan hänelle sijatun vuoteen viereen” (Timo Pankakoski).

Musil kirjoittaa modernin elämän ja demokratiankin kriisistä. ”Ihmiskunta tuottaa raamattuja ja kiväärejä. Se on demokraattinen, mutta sillä on kuninkaansa ja aatelistonsa; se rakentaa kirkkoja ja toisaalla taas yliopistoja niitä vastustamaan; se muuttaa luostarit kasarmeiksi, mutta varustaa kasarmit sotilaspapeilla.”  Vapauden eetos vaatii demokratiaa sietämään ääripäitä ja kaikkea siinä välissä.

Tässä maisemassa insinööri ei oikein viihdy. Hän ei tunne vetoa äärilaitoihin; siten Marko Tapion Arktisen hysterian päähenkilöä, rakennusinsinööri Harry Björkharrya ja hänen tarinaansa voi lukea kuvauksena suomalaisen keskiluokan synnystä. Hän ei tunnista omakseen sen paremmin isoisänsä punaista työläishistoriaa kuin isänsä kapitalismiakaan. Mutta hän ei myöskään haluaisi joutua valitsemaan – ei varsinkaan näiden välillä mutta ei oikeastaan mitään muutakaan, koska se puuttuva vaihtoehto pitäisi itse rakentaa, tyhjästä. Mikäs olisi rakentaessa jos olisi jotakin mistä rakentaa.

Insinööri ahdistuu, kun toimiva kone halutaan vasiten rikkoa tai sitä aiotaan käyttää johonkin mihin se ei ole tarkoitettu. Silloin insinööri lähes joutuu sielullisten voimavarojensa äärirajoille ja harkitsee Harryn tapauksessa jopa oikeutustaan väkivallan käyttämiseen.

Yhtä kaikki: minä ihailen insinöörejä — ja tietysti siksi, että itse olen kädetön ja jalaton humanisti.

Jaa artikkeli:
  • Naisinsinööri ei sorvin vaan tietokoneen äärestä
    | 27.12.2016 15:31

    Mitään näin kaunista en ole koskaan kuullut kenenkään sanovan insinööreistä. Melkein kyynel vierähti silmäkulmaan. Sydän palaen odotan Arktisen Hysterian näytöstä, johon sain lipun 50-v syntymäpäivälahjaksi.

  • IT-insinööri (mies)
    | 04.01.2017 18:08

    Tulipa harvinainen hyvänolon tunne omaa luonteenlaatua ja ammatinvalintaa kohtaan. Toisenkinlaista luonnehdintaa on saanut kuulla täsmälleen samoista ominaisuuksista. Pitikin sitten ostaa liput Arktiseen Hysteriaan ihan tästä hyvästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitetta ei julkaista
Pakolliset kentät on merkitty *

 

Ajankohtaista