Marianna Keisalo
Antropologi, VTT ja aloitteleva koomikko

Kuka mä olen, kenet ne näkee? — koomikon hahmo ja materiaali

14.09.2016

Koomikko kiipeää lavalle, tarttuu mikrofoniin ja jo ennen kuin hän sanoo mitään, yleisö tekee havaintoja, arvioi olemuksen perusteella esimerkiksi sukupuolta, ikää, etnistä tai kulttuurista taustaa, yhteiskuntaluokkaa, seksuaalista suuntautumista, elintapoja ja musiikkimakua. Koomikon ja lavapersoonan välinen suhde vaihtelee – toisilla on hyvinkin vahva hahmo, toiset ovat enemmän ’oma itsensä’ – käsite, joka sekin on toki suhteellinen ja monimutkainen, eri rooleissa ja tilanteissa rakentuva. Pääsääntöisesti koomikko kuitenkin esiintyy omalla nimellään ja tuottaa itse oman materiaalinsa. Usein sanotaan myös, ettei lavalla kannata yrittää olla mitään sellaista, mitä ei itse jollain tavalla ole – vaikka se sitten olisikin sellainen puoli itsestä, joka yleensä on piilossa. Stand up -komiikka tarjoaa kuitenkin myös ainutlaatuisen tilaisuuden leikkiä ennakko-oletuksilla, rikkoa ja ylittää sekä omia että yleisön ja yhteiskunnan rajoja. Vitsailemalla itse omasta olemuksestaan ja olemisestaan voi löytää ja tarjota uusia näkökulmia meitä kaikkia määrittäviin sosiaalisiin luokituksiin.

Stand up on monestakin syystä vaikea laji. Komiikkaa ei voi oikeastaan harjoitella, koomikoksi oppii ainoastaan esiintymällä, yleisön edessä. Laittamalla itsensä – juttunsa ja olemuksensa – alttiiksi voi saada palkinnoksi huikean kokemuksen huomion keskipisteenä, jota yleisö ymmärtää, rakastaa ja tottelee, tai joutua kärsimään siitä, että olet aivan yksin yleisön edessä joka ei vain tajua tai jota ei jaksa kiinnostaa. Mikään ei ole itsessään hauskaa, vaan hauskuus piilee asioiden suhteissa, niihin otetuissa näkökulmissa. Stand upiin liittyy yleensä paljon kirjoittamista, mutta jutut testataan ja niitä hiotaan lavalla. Oleellista hauskuuden etsimisen ja löytämisen prosessissa on myös koomikon materiaalin ja lavapersoonan suhde, kuten stand up -koomikko Robert Pettersson on sanonut. Lavapersoona ja komiikka eivät kuitenkaan rakennu tyhjiössä, vaikka esittävän taiteen lajina stand up onkin verrattain avoin. Kenen näkökulma ja elämä kiinnostaa? Kenelle hauskuus sallitaan, keneltä sitä odotetaan? Naurattamiseen liittyy myös valtaa – saadessasi jonkun nauramaan, olet vaikuttanut heihin, herättänyt heissä reaktion, kenties välittänyt ajatuksen, mielikuvan tai näkökulman. Siksi käsitykset vallasta ja auktoriteetista sekä siitä, kenellä näitä ajatellaan olevan tai kenelle ne sallitaan, vaikuttavat myös siihen, miten koomikkoa arvioidaan tämän olemuksen ja sosiaalisten viiteryhmien kautta. Tässä mielessä nainen koomikkona on vähän kuin nainen presidenttinä – ei mahdoton, mutta poikkeuksellinen.

Stand upia pidetään yleensä demokraattisena lajina. Kuka tahansa, joka uskaltaa, voi lähteä kokeilemaan itse. Suomessa on paljon niin sanottuja treeniklubeja, joihin myös ensikertalaiset pääsevät. Kuitenkin valtaosa, joidenkin arvioiden mukaan jopa 90 %, koomikoista on miehiä. Onko heidän näkökulmansa sittenkin helpompi yleisön ymmärtää? Elokuvissa ja TV-sarjoissa miehen näkökulma on usein se aktiivinen, toimiva, kiinnostava. Naishahmot tukevat ja ovat kohteena. Viimeistään täyttäessään 40 he häipyvät taustalle, miesten saadessa entistä enemmän tilaa. Stand up -koomikolle ei ole muodollisia vaatimuksia, mutta hänen on kuitenkin oltava aktiivinen, annettava yleisölle näkökulmansa läpikatsottavaksi, siirrettävä heille mielikuvansa ja avattava maailmansa. Naisten vähyydelle on annettu erilaisia selityksiä, jonkun mukaan koomikon kehitykseen vääjäämättä kuuluvat epäonnistumiset olisivat naisille vaikeampia käsitellä – joskus harvoin kuulee jopa epäilyjä, että naiset olisivat jotenkin luontaisesti vähemmän hauskoja kuin miehet. Antropologina ajattelen, että syyt ja selitykset eivät löydy naisista sinänsä, vaan asiaa on tarkasteltava laajemmin kulttuurin ja yhteiskunnan tasolla. Jaetut käsitykset, arvot ja toiminnan mallit heijastuvat yksilöissä.

Lavakomiikkaan liittyy vallankäytön lisäksi voimakas häpeän uhka. Jos koomikko epäonnistuu, ei saa yleisöä nauramaan, hän niin sanotusti kuolee lavalle – jääden kuitenkin todistamaan omaa häpeäänsä. Sen lisäksi, että valtaa käyttävä nainen on poikkeuksellinen ja ehkä uhkaava, onko naisen julkinen epäonnistuminen yleisölle liian vaikea pala? Onko se, että mies on valmis nolaamaan itsensä julkisesti vähemmän uhkaavaa, ja ehkä toisella tavalla jännittävää tai merkki tämän rohkeudesta?

Komiikka heijastaa, tukee ja ajoittain myös haastaa yhteiskuntaa ja kulttuuria ja se myös muuttuu näiden mukana. Suomeen stand up on tullut vasta 1990-luvulla, jolloin moni oli sitä mieltä, ettei se toimi täällä. Ensimmäiset suomalaiset koomikot toivat lajin osaksi kulttuurin kenttää, etsivät ja vakiinnuttivat tapoja järjestää komiikkailtoja. Varsinainen buumi sijoittui 2010-luvun alkuvuosiin. Tällä hetkellä stand up on edelleen nousussa, ja tekijöiden, klubien ja yleisöjen määrän kasvaessa myös tyylien, aiheiden ja äänien kirjo kasvaa – tekijöissä on edustettuna kaiken ikäisiä ja näköisiä ihmisiä. Jos ensimmäisten koomikoiden piti osoittaa, että stand up on ylipäätään mahdollista Suomessa, nyt on tilaa käsitellä myös henkilökohtaisempia ja toisaalta yhteiskunnallisia aiheita. Stand up voi naurattamisen kautta ja sen ohella tarjota kipukohtien käsittelyä ja antaa ajateltavaa. Tähänkin liittyy yksi stand upin haasteista: materiaalin pitäisi olla samalla sekä originaalia ja ainutlaatuista että ymmärrettävää ja samaistuttavaa. Luontainen hauskuus ei riitä, on opittava olemaan hauska ja kiinnostava vieraiden ihmisten edessä, rajatussa ajassa ja keinotekoisessa tilanteessa. Koomikon on lisäksi hyvä olla rohkea, avoin, uskottava, älykäs, herkkä, läsnä, kriittinen, häpeämätön, tarpeinen, tilannetajuinen, valmis ottamaan riskejä ja heittäytymään ja kyettävä ilmaisemaan itseään tiivisti silti säilyttäen vaikutelman spontaaniudesta. Näillä edellytyksillä on ihme, että stand up -komiikka on ylipäänsä mahdollista!

***

Marianna Keisalo on antropologi, VTT ja aloitteleva koomikko, joka haluaa kiittää kaikkia tutkimukseensa osallistuneita ja näkemyksiään jakaneita koomikoita, erityiskiitos kuuluu koomikko ja stand up kouluttaja Heikki Multaselle inspiroivista valtakeskusteluista.

Jaa artikkeli:

Vastaa

Sähköpostiosoitetta ei julkaista
Pakolliset kentät on merkitty *

 

Ajankohtaista