Leena Kirstinä
Kotimaisen kirjallisuuden professori emerita

Marko Tapio – Suomen ensimmäinen postmodernisti

3.03.2017

Harvan romaanin otsikosta on tullut käsite niin kuin Marko Tapion teoksesta Arktinen hysteria. Sen osat Vuoden 1939 ensilumi ja Sano todella rakastatko minua ilmestyivät historiallisesti merkittävinä vuosina 1967 ja 1968. Suomen itsenäistymisestä ja kansalaissodasta oli kulunut viisikymmentä vuotta. Uusi Marko Tapion tulkinta suomalaisista ja suomalaisuudesta kiinnosti.

Väinö Linnan teosten hyväksyntä oli alkanut vuoden Täällä Pohjantähden alla ‑trilogian viimeisen osan vihdoin ilmestyttyä 1962. Kun kirjasodat oli käyty, Väinö Linna alettiin ymmärtää kansalliskirjailijaksi, kansakunnan eheyttäjäksi. Tapiolta kysyttiin kiukkuisesti, oliko tämä Linnan haastaja.

Arktista hysteriaa syytettiin niin oikealta kuin vasemmalta pessimismistä ja nihilismistä. Sen yhteiskuntakuvaa pidettiin kestämättömänä historiallisesti ja sosiologisesti. Poliittisesti sitoutumattomana Tapio jäi rintamien väliin. Keskeneräisenä Arktista hysteriaa pidettiin vaikeasti arvioitavana, joten jäätiin odottamaan luvattua kolmatta ja neljättä osaa.

Modernisti Saarijärveltä

Marko Tapperista (1924–1973) oli tullut kirjailija Marko Tapio 1952, kun WSOY julkaisi hänen esikoisromaaninsa Lasinen pyykkilauta. Rauhan tultua nuori sotaveteraani oli alkanut keskikoulupohjalta etsiä tulevaisuuttaan kirjoittamisesta. Uittotöiden ohessa hän luki ja kirjoitti paikallisten kirjoituskilpailuvoittojen kannustamana. Oppikirjana toimi Alex Matsonin esseekokoelma Romaanitaide (1947). Se tutustutti Faulkneriin, Joyceen, Proustiin ja muihin ulkomaisiin modernisteihin. Piti hankkia virikkeitä muualta, sillä oma sotia edeltäneen ajan kirjallisuus oli todettu aikansa eläneeksi.

Koska uuden modernismin laatua ei ollut vielä lyöty lukkoon, oli tilaa erilaisille vaikutteille, kunhan vain ei muistuttanut Sillanpäätä. Marko Tapiokin innostui kokeilemaan ja jatkoi kokeilua teos teokselta koko uransa ajan eri lajien, tyylien ja tekniikoiden parissa, proosasta draamaan. Lasisen pyykkilaudan kirjoittajalla oli kunnianhimoiset tavoitteet oman kirjoittamisensa suhteen, joten kriitikoiden huomautus sen kertojan äänen sillanpääläisestä sävystä loukkasi häntä. Sisäsuomalaisia kirjailijoita pidettiin nimittäin perinteisen kansankuvauksen jatkajina.

Kolmas teos Aapo Heiskasen viikatetanssi (1956) siirsi kerta heitolla Tapion ”uuden koulun” edustajien joukkoon. Sitä ylistettiin omintakeiseksi taideteokseksi, ”suomalaiseksi moderniksi romaaniksi supisuomalaisessa ympäristössä”. Tekijälle se toi merkittäviä kirjallisuuspalkintoja ja apurahoja. Vuonna 1958 Tapio keksi Arktisen hysterian idean: siinä näkyisi yhden perheen kautta koko Suomen historia.

Samaan aikaan Helsingissä nuori kriitikkopolvi alkoi laatia modernismille sääntöjä. Proosan muotokokeiluille asetettiin uusrealismin, niukan, yksinkertaisen ja asiallisen kerronnan rajat. Marko Tapio oli ollut mukana tässä debatissa Aapo Heiskasen viikatetanssin kirjailija-kertojan kautta, joka otti kantaa sekä perinteeseen että modernismiin. Jälkeenjääneet paperit osoittavat, että oma linja jatkui. Hän kirjoitti kokeellisia tv-näytelmiä ja romaaninkin julkaisten teoksen per vuosi kuolemaansa saakka 1973. Mutta niitä ei noteerattu kirjallisuushistorioissa, koska pääteos jäi kesken. Vai jäikö?

Arktinen hysteria – epävarmuuden ajan eepos

Neuvottomuus Marko Tapion tuotannon edessä väistyi vasta 1991, kun Anna Makkonen (nyk. Kuismin) selvitti uusin menetelmin Aapo Heiskasen viikatetanssin kerronnan keinot väitöskirjassa Romaani katsoo peiliin. Sen perusteella voi sanoa, että Marko Tapio ajoi modernismin ohi postmodernismiin. Tämän ajan näkökulmasta Arktinen hysteria ei vaikuta keskeneräiseltä, koska ”keskeneräisyys” on jo hyväksytty esteettinen arvo.  Sen sijaan että saisimme valmiin tulkinnan Björkharryjen Suomesta, joudumme päähenkilön ja samalla kertojan rinnalla miettimään, mihin Suomi, maailma ja me itse olemme menossa.

Jaa artikkeli:

Vastaa

Sähköpostiosoitetta ei julkaista
Pakolliset kentät on merkitty *

 

Ajankohtaista

  • Kiertuenäyttämö
    Parhaillaan valtion koulukodeissa hiotaan yhteistyötä, joka konkreettisesti käynnistyy vuoden 2018 alussa Kiertuenäyttämön puitteissa toteutettavana teatterihankkeena. Teatteriprojekti Rikos ja ran...
  • Koivu ja Tähti
    Suna Vuori   ̶  Minä osaan löytää kotiin. Pitkältäkin matkalta. ̶  Minä osaan juoda vettä, suoraan sateesta. ̶  Minä osaan soittaa klaveeria. Pajari opetti. ̶  Minä saan linnun lennosta....
  • Näyttelijä Kauko Helovirta Julius Särkelän roolissa. Edvin Laineen ohjaama Ilmari Turjan näytelmä Särkelä itte sai ensi-iltansa 6.10.1989. Kauko Helovirta oli syntynyt 21.10.1924.#arkistonaarteita #kansallisteatteri #näyttelijä #teatteri #muistoja

  • Toinen koti
    Kansallisteatterin Omapohjassa kantaesitetään marraskuussa Kiertuenäyttämön Toinen koti, joka kysyy, mikä on koti ja mitä kotoutuminen. Dokumentaarisessa teatteriesityksessä kohtaavat pakolaisina Suom...
  • BLOGI • 10.10.2017
    Kansallisteatterin kirjasarja
    Paperille painetuista kirjoista on tulossa jätettä. Kuolinpesien arvokirjastot eivät enää automaattisesti kelpaa antikvariaateille. Kirjastot suhtautuvat jokseenkin nirsosti peräti vuosikymmenten aika...
  • Alakoululaisten teatterileiri huipentui Kaleva-aiheisen kohtauksen esitykseen, jota omaiset pääsivät katsomaan. On ollut mahtava viikko! @kansallisteatteri_ytya #teatteri #kansallisteatteri #lapset #teatterikasvatus #kalevala #ytyä #nuornavitsaväännettävä

  • UUTINEN • 13.9.2017
    Suuren näyttämön kattofresco
    Taidekierrot jatkuvat jälleen torstaina 14.9. klo 16.30-18.30. Syksyn toinen kierto järjestetään maanantaina 20.11. samaan kellonaikaan. Kansallisteatterin seinät huokuvat suomalaisen teatterin hi...
  • Katri Kivilaakso
    Zacharias (t. Zachris, Sakari) Topelius (1818−1898) on yksi niistä kansallisista merkkihenkilöistä, jotka antoivat suomalaisuudelle sisällön. "Topelius hahmotti ratkaisevasti Suomen kansan identiteeti...
  • Viimeistelyä vaille valmis Hullupupu ???????????? #kansallisteatteri #masennuskomedia #marirantasila : @tarpeisto_kansallisteatteri

  • Koivu ja Tähti
    Kansallisteatterin Suuren näyttämön syksyn aloittaa Pirkko Saision Kansallisteatterille kirjoittama juhlanäytelmä Koivu ja Tähti. Laura Jäntin ohjaama teos jatkaa siitä, mihin Sakari Topeliuksen klass...
  • Risto Pulkkinen
    Suomalaisella on uralilainen sielu; toisin sanoen kuulumme samaan muinaiseen kantauralilaiseen kulttuuriyhteyteen laajalla alueella Euraasiassa elävien uralilaisten kansojen (suomalais-ugrilaiset ja s...
  • Stina ja Ylva Ekblad pyörähtävät tänään Pienelle näyttämölle ️️️️️ Tervetuloa vierailulle #langerhanskaöarna @klockriketeatern