 |
||
Arvostelut”På Kansallisteatteri svarar Michael Baran för översättning, bearbetning och regi. Rent kvantitativt sett är detta en prestation, och det har blivit en i långa stycken njutbar uppsättning. - - Kimmo Viskaris visuella gestaltning lever i hög grad av bildfragment med association till skilda tider och stilar, i ena ögonblicket till detaljer i medeltida riddarrustningar, i nästa till eroderande medelhavsvita murar; och den har en skönhet på samma gång som en preciositet - - Palo gör en viril, naturligtvis, men också humoristisk och därmed länge varm Othello.”Gösta Kjellin, Hufvudstadsbladet, 11.9.2008 ”Kansallisteatterissa näytelmän ohjaaja Michael Baran on myös tehnyt siihen nykykielisen suomennoksen. Kieli elää sortumatta latteuksiin tai karkeuksiin. - - Jukka-Pekka Palon roolihahmo edustaa mitä tahansa kulttuuria. Vieraus on sisäistä, ikäkriisi nousee päällimmäiseksi. Palo näyttelee niin tiheästi kasvavaa hulluutta, että hän saa empatiani. - - Jussi Lehtosen kylmän laskelmoivan Jagon ja Othellon kohtaukset ovat esityksen suolaa. Ne etenevät ja rakentavat uskottavasti sairasta mieltä.” Kirsikka Moring, HS, 12.9.2008 ”Mafia- ja toimintaelokuvaviitteet, nykymaailmaan paikantuva visuaalisuus ja paikoin aika viihteellistä taustaa maalaileva, jazzahtava musiikki palastelevat tragediaa (varsinkin nuorisolle) helposti sulavaksi. Näyttelijäntyö harjoittaa silti tiukkaa keskinäistä kontaktinpitoa. Henkilöt ovat lihaa ja verta kaikki.” Soila Lehtonen, Aamulehti, 12.9.2008 ”Michael Baranin suomentama, sovittama ja ohjaama Othello on kunnianhimoinen ja kiinnostava toteutus William Shakespearen yli 400 vuotta sitten kirjoittamasta maailmankuulusta tragediasta. - - Palo on vakuuttava niin nuoren naisen rakkauteen höyrähtäneenä kuin epäluulon ja mustasukkaisuuden sokaisemana. - - Jussi Lehtosen Jagossa on sopivasti hulluutta ja epävakautta. - - Sivuhenkilöistä Antti Holman täysillä esittämä Rodrigo, joka tavoittelee Desdemonaa ja rahoittaa Jagoa, nousee esiin ja tuo esitykseen eloa. - - Kimmo Viskarin älykäs ja valloittava lavastus käyttää suuren näyttämön tilaa upeasti koko laajuudessaan. Othellossa näkee lavastuksellista ajattelua, jollaista valitettavan harvoin on tarjolla. Valot leikkivät kiehtovasti Viskarin lavasteissa. Lavastuksessa on hyödynnetty kielikuvia shakespearelaisessa hengessä.” Eeva Kemppi, Turun Sanomat, 12.9.2008 ”Ohjaaja ja Othellon uudesta suomennoksesta vastaava Michael Baran on saanut Jagon ja Othellon rooleihin täysosumat. Jussi Lehtosen outolintumainen olemus sopii Jagolle. Lehtosen elohopeamaisen vikkelä ja samalla syvän harkittu tekstintulkinta on vertaansa vailla. Jukka-Pekka Palon Othellon väsähtänyt machoilu ja karskin kuoren alle kätkeytyvä tunteellisuus tarjoavat Lehtosen Jagolle hienon vastaparin.” Maria Säkö, uusisuomi.fi, 12.9.2008 ”Jukka-Pekka Palo tuo hyvin esiin Othellon ristiriidan, hän on vahva sotilasjohtaja, mutta epävarma seksuaalisesta viehätysvoimastaan. - - Othellon visuaalinen ilme on komea. - - Kerkko Koskisen näytelmämusiikki on mielestäni yhtä lailla kuulemisen arvoista kuin Verdin!” Arja-Anneli Tuominen, Kansan uutiset, 12.9.2008 ”Synkkä tarina soturipäälliköstä, hänen uskollista vaimostaan ja ilkeyksiä juonivasta Jagosta päivittyy hienosti nykypäivään Michael Baranin ohjauksessa. - - On hienoa, että Palo on saanut elämänsä roolin. Palo saa hahmoon uljautta, myös herkkyyttä. Anna Paavilainen on hyvä vastapari Desdemonana - - Palon ja Paavilaisen välillä leiskuu intohimo kauniisti ja rohkeasti. Nuori tuttavuus, Kasimir Baltzar tekee hyvän roolityön uskollisena Cassiona, joka joutuu tahtomattaan juonien verkkoon. Marjaana Maijala tekee myös kiinnostavan hahmon Cassion huonomainesena rakastajattarena. Kiinnostava hahmo on lisäksi Marja Salon esittämä Emilia.” Martti Mäkelä, Skenet, 11.9.2008 ”Jukka-Pekka Palo tekee luotettavaa työtä maurina, ei liioitellen tunteen paloa, mutta uskottavasti kuitenkin mustasukkaisuuden syntyä näytellen. Anna Paavilainen Desdemonana on enemmän nykyajan nuori nainen, joka saapastelee itseluottavaisena, eikä enää minään hauraana menneisyyden seinäkukkasena. Jussi Lehtonen vehkeilevänä Jagona on näytelmän lurjus, mutta hänetkin Baran on ohjannut uskottavaksi henkilöksi.” Anja Salminen, Uutispäivä Demari, 16.9.2008 ”Kansallisteatterin Michael Baranin suomentamassa ja sovittamassa Othello-näytelmässä on helposti tunnistettavia inhimillisiä tunteita, tyylikäs ja toimiva lavastus ja vetävä Kerkko Koskisen musiikki. - - Kimmo Viskarin visuaalinen suunnittelu on komea. Kun lopussa katon valoa heijastava pyöröholvi laskeutuu alas, ihmiset ovat kuin jättiläissilmän alla, joka totuuden näkee ja totuutta jakaa.” Marja Kuparinen, Kirkko & kaupunki, 35/2008 ”Kansallisteatterin Othellona on Jukka-Pekka-Palo, jonka eläytyminen ylhäisen maurin onneen ja onnettomuuteen, asteittain etenevään harhaluuloisuuteen ja pitelemättömään raivoon toteutuu kypsän näyttelijän rehellisyydellä ja ehdottomuudella.. Jussi Lehtonen, Othellon vänrikkinä tekee äärimmäisen tutkittua roolityötä. Hänen Jagonsa on mestarillinen manipuloija, joka tekee valheiden syötöstä taidetta. - - Desdemona on Anna Paavilaisen vetoavasti tulkitsema lapsivaimo, jollaiset ovat aina, myös ja eritoten nykyisessä kovassa maailmassa, vaaravyöhykkeessä. - - Se henkilöistä, jolle on annettu viestinviejän rooli, on Jagon vaimo, Emilia. Hänen kapinansa on vahvaa ja näkyvää. Marja Salo ilmentää hyvin ystävättärensä kohtalosta järkyttyneen naisen tunnot.” Kaarina Naski, Länsi-Uusimaa, 19.9.2008 ”A lot can be said about the bold interpretation the company brings to this production. - - The language cuts back between old and contemporary, retrieving the essence of Shakespeare’s text while at the same time making the dialogue clearly understood to a contemporary Finnish-speaking audience. - - Directed by Michael Baran, with a musical score by Kerkko Koskinen (Ultra Bra), the adaptation remains faithful to the themes of love, jealousy and betrayal that are found in the original, making the story timeless and relevant for today.” Robin Dewan, Helsinki Times, 26.9.2008 ”Michael Baran kehittelee Othellon hajoamista pikku hiljaa, luottaa sanattomien jännitteiden rakentumiseen ja jättää meuhkaamisen vähemmälle. Erikoisin keksintö on Kerkko Koskisen säveltämä ja The Five Corners Quintetin tulkitsema jazzmusiikki, jolla korostetaan mainiosti tarinan maanisia piirteitä. Myös Kimmo Viskarin suunnittelema lavastus on upea: ollaan monoliittien keskellä eräänlaisen palasiksi räjähtävän kupolin sisällä. Vaikka tämäkin sovitus on tuotu puvuilla nykyaikaan, ei Baran ole lähtenyt tekemään Othellostaan actionsankaria. Sen sijaan Jukka-Pekka Palon esittämä hahmo on arvonsa tunteva, laillista mandaattia kantava upseeri, jonka ei tarvitse tiuskia miehilleen saavuttaakseen kunnioitusta.” Ilkka Kuosmanen, Etelä-Suomen Sanomat, 13.9.2008 www.kritiikkiportti.fi |
||
Takaisin
