Läntinen Teatterikuja 1
00100 Helsinki
Vaihde 09-173 311
Lipunmyynti 09-1733 1331

Teatterin linjaus

Kevätkausi 2010

Pääjohtaja Maria-Liisa Nevala


Viime vuosi päättyi joulukuussa energiseen ja taiteellisesti hienoon Suomessa harvoin nähtyyn Tšehovin Platonovin ensi-iltaan. Siitä on hyvä jatkaa uudelle vuosikymmenelle. Tarvitsemme taidetta ja kulttuuria ajatustemme ja tunteidemme avartajina ja voidaksemme hyvin.

Kansallisteatterin kevään neljästä ensi-illasta kaksi jatkaa klassikkolinjaa, ja kaksi on kotimaista uutuutta. Suurella näyttämöllä nähdään pitkästä aikaa Molière´n Ihmisvihaaja, jonka edellinen ensi-ilta oli vuonna 1971. Omapohjassa tosin nähtiin Quo Vadis -ryhmän vierailuesitys 1995, joten aivan kokonaista sukupolvea Ihmisvihaaja ei ole ollut poissa teatterin ohjelmistosta.

Vaikka Molière on ollut teatterin perustamisesta lähtien suosittu kirjailija Kansallisteatterissa, Ihmisvihaajan ensimmäinen esitys oli vasta teatterin 75-vuotisjuhlanäytäntönä Eino Kaliman ohjauksena 1948. Siinä esityksessä näyttelivät monet suomalaisen teatteritaiteen legendat kuten Jalmari Rinne (Alceste), Ritva Arvelo (Célimène), Ella Eronen (Arsinoé), Helge Ranin (Philinte), Matti Oravisto, Rauli Tuomi, Lasse Pöysti ja Tuulikki Pohjola. Vuoden 1971 esityksen ohjasi Jack Witikka. Alcestena näytteli silloin Leo Riuttu ja Célimènenä Ansa Ikonen.

Ihmisvihaaja on näytelmä rakkaudesta ja pettymyksestä ihmisiin tai ihmiseen. Se on kirjoitettu vuonna 1666, mutta se kertoo tutuista ja tämänpäiväisistä asenteista. Sen päähenkilö Alceste (Timo Tuominen) oli totuuden puhumisen ihannoimisensa kanssa yhtä suurissa vaikeuksissa silloin kuin hän olisi nytkin. Kun Alceste rakastuu Célimèneen (Anna Paavilainen), hän joutuu kohtaamaan seurapiirien kevyen tavan käsitellä totuutta. Alceste saa kokea, että totuus ei ole keino, millä nuoren naisen mieltymys voitetaan. Todenpuhuja ei saa ystäviä, rahaa eikä vaikutusvaltaa, vihollisia sitäkin enemmän. Mutta Molière ei ole moralisti, joten hän ei anna meille oppituntia siitä, miten pitää elää. Sen päätöksen saamme tehdä aivan itse.

Näytelmä on ajankohtainen myös Lontoossa, kuten sunnuntainen HS kertoi. Tunnettu näytelmäkirjailija Martin Crimp on sijoittanut Ihmisvihaajan tapahtumat nykyaikaan, Lontoon teatteri- ja elokuvamaailmaan, jossa ”kaikki liehittelevät toisiaan, mutta kun selkä kääntyy, puukko lentää”. Esityksen vetonaula uutisen mukaan on lainassa Hollywoodista (Keira Knightley Célimènenä).

Meilläkin on vauhtia haettu ulkomailta! Kansallisteatterin Ihmisvihaajan ohjaa ruotsinmaalainen Åsa Kalmér, jonka edellinen ohjaus Kansallisteatterissa oli Laura Ruohosen kiitetty ja palkittu Sotaturistit Pienellä näyttämöllä 2008. Lavastus- ja puvustussuunnittelussa mukana on tälläkin kertaa Ann Bonander-Looft. Uuden suomennoksen on tehnyt Reita Lounatvuori, joka ei ole hylännyt alkuperäisen tekstin runoa, mikä osaltaan synnyttää kielen komediallisen tason.

Rooleissa
Esa-Matti Long, Petri Manninen, Anna Paavilainen, Ilja Peltonen, Heikki Pitkänen, Sari Puumalainen, Ulla Raitio, Jukka Ruotsalainen ja Timo Tuominen  

Suomennos Reita Lounatvuori
Ohjaus Åsa Kalmér
Lavastus ja puvut Ann Bonander-Looft
Valot Ville Toikka
Äänet Esa Mattila ja Juha Kerkola                                          

Ensi-ilta Suurella näyttämöllä 17.3.2010

Pienen näyttämön ensi-ilta on Bertolt Brechtin ennen ja jälkeen toisen maailmansodan kirjoittama näytelmä Galilein elämä, jota ei ole aikaisemmin Kansallisteatterissa nähty. Näytelmästä on olemassa kolme eri versiota, vuosien 1938, 1945–46 ja 1955. Viimeisimmän version Brecht valmistautui ohjaamaan, mutta hän kuoli kesken valmistelujen. Galilein elämän Turun Kaupunginteatterin esitys vuodelta 1973 on monen varttuneemman ikäpolven katsojan muistissa. Viimeksi se on esitetty kymmenen vuotta sitten Lahden Kaupunginteatterissa. 

Totuudesta Galilein elämässäkin on kysymys, mutta tällä kertaa tiedemiehen totuudesta. Kuinka pitkälle tiedemies on vastuussa keksintöjensä tai oivallustensa sovelluksista? Onko Galilei vastuussa siitä, että ihmiskunta tällä hetkellä tuhoaa elämää maapallolla mullistettuaan käsityksen maailmankaikkeudesta? Onko tiedemiehen pysyttävä omassa totuudessaan silloinkin, kun oma henki on uhattuna? Saako tiedemies janota mainetta ja kunniaa? Vallan käytöstä ja sen vaikutuksesta yksilöiden elämään näytelmässä on ensisijaisesti kysymys. Brecht kysyy ajankohtaisia ja polttavia kysymyksiä vastaamatta niihin yksiselitteisesti.

Viime vuoden marraskuun viimeisenä päivänä tuli kuluneeksi 400 vuotta siitä hetkestä, jolloin todistettiin, että maa ei ole avaruuden keskipiste. Samalla käsitys niin ihmisestä kuin Jumalastakin sai aivan uudenlaisia tulkintoja. Tästäkin teoksessa on kysymys.

Rooleissa
Minna Haapkylä, Antti Holma, Olli Ikonen, Jani Karvinen, Petri Liski, Markku Maalismaa (Galileo Galilei), Juha Muje, Juha Mäkelä, Harri Nousiainen, Janne Reinikainen ja Emilia Sinisalo
 
Suomennos Liisa Ryömä   
Ohjaus Katariina Lahti
Lavastus Katri Rentto
Projisoinnit Jenni Valorinta
Puvut Sari Suominen
Valosuunnittelu Mauno Yli-Suutala
Äänisuunnittelu Juha Tuisku

Ensi-ilta Pienellä näyttämöllä 24.3.2010

Paavo Westerbergin Kansallisteatterille kirjoittaman näytelmän, Valhe, ensi-ilta on Willensaunassa, jossa nähtiin myös Westerbergin edellinen suuren suosion saanut näytelmä Kotiin ennen pimeää. Valheen päähenkilöt, kolme elokuvan tekemistä valmistelevaa miestä, kuvittelevat olevansa kansainvälisen läpimurron kynnyksellä. Näytelmässä pohditaan, miten taiteilijat ja heidän taiteestaan hyötyvät ihmiset pettävät itseään eivätkä halua nähdä totuutta. Kun Galilein elämässä kysytään tiedemiehen vastuuta, Valheessa pohditaan taiteen ja yhä kaupallistuvan kulttuuriteollisuuden kestämätöntä yhtälöä. Mutta samalla avataan myös miesten tapaa työskennellä yhdessä ja olla ystäviä. Jos miehille sitä on kiinnostava seurata, meille naisille se on melkeinpä elintärkeä kurkistus maailmaan, johon emme koskaan kokonaan pääse. Westerbergin näytelmän miehet ovat liikuttavia, koomisia ja traagisia.

Rooleissa
Jukka-Pekka Palo, Antti Pääkkönen ja Kristo Salminen

Ohjaus Paavo Westerberg
Lavastus ja valosuunnittelu Max Wikström
PuvutKarolina Koiso-Kanttila
Äänet Jani Peltola

Kantaesitys Willensaunassa 19.3.2010

Omapohjan ensi-iltana on Heini Junkkaalan Kansallisteatterille kirjoittama uutuus Kristuksen morsian. Sen ohjaa ensimmäisenä Kansallisteatterin ohjauksenaan Saana Lavaste. Näytelmässä katsoja sukeltaa suoraan niihin moraalisiin kysymyksiin, joita niin luterilainen kirkko kuin muukin yhteisö tällä hetkellä kiivaasti pohtii. Vastakkain ovat Simeon-seurakunnan fundamentalistinen uskonnon tulkinta ja liberaali kansankirkko. Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat näytelmän liikkeelle panevia voimia. Näytelmässä esitetään monia kysymyksiä. Onko sellainen kirkko, joka hyväksyy naispappeuden ja homoliitot, enää oikea Raamatun totuuteen perustuva kirkko? Voivatko ne, jotka laventavat uskonnollista näkemystään tämän päivän vapaamieliseen ajatteluun, kutsua itseään kristityiksi? Minkälaisiin ristiriitoihin joudutaan, jos kirkko ei seuraa muun yhteiskunnan kehitystä? Tänä keväänä Suomessa valitaan uusia piispoja. Miten siinä leikissä käy naisille? Siitäkin esitys omalla tavallaan kertoo. Jokainen voi tulla katsomaan esitystä ja mittauttamaan oman suvaitsevaisuutensa rajoja.

Rooleissa
Wanda Dubiel, Joanna Haartti, Kristiina Halttu, Oskari Perkki, Jukka Puotila, Seppo Pääkkönen, Leena Pöysti ja Hanna Raiskinmäki

Ohjaus Saana Lavaste
Lavastus Veera Laakso
Puvut Veera Laakso ja Katerina Zherbina
Äänisuunnittelu Saija Raskulla
Valot Petri Tarkiainen

Kantaesitys Omapohjassa 26.3.2010

Teatterimme näyttelijän Jukka Puotilan yleisön suosikki, yhden miehen ja 60 roolin esitys Jukka Puotila –show nähdään alkuvuodesta uudelleen yleisön pyynnöstä kymmenen kertaa Pienellä näyttämöllä. Puotilan ja Taina Westin yhdessä ideoimassa esityksessä on mukana niin Puotilan legendaarisia hahmoja kuin uusia tuttavuuksia politiikan, taiteen ja viihteen maailmasta.

Toivon, että esityksemme saavat kaiken kokeneet toimittajatkin yllättymään, liikuttumaan ja innostumaan iloisesti.