Suomen Kansallisteatteri on koko historiansa ajan ollut taiteellinen teatteri, jonka tavoitteena on tarjota kaikille suomalaisille parasta mahdollista suomenkielistä teatteritaidetta. Alusta asti ohjelmistossa ovat vaihdelleet kotimainen draama ja kiinnostavimmat ulkomaiset näytelmät.

Suomalainen Teatteri perustettiin toukokuussa 1872. Sen johtajiksi valittiin sisarukset Kaarlo ja Emilie Bergbom. Toimittuaan Arkadia-teatterin tiloissa lähes kolmekymmentä vuotta teatteri sai oman talon. Onni Törnquist-Tarjanteen suunnittelema teatteritalo vihittiin käyttöön 9.4.1902. Samalla Suomalainen teatteri sai nimen Suomen Kansallisteatteri.

Suuren näyttämön rinnalle ovat sittemmin nousseet Pieni näyttämö 1954, Willensauna 1976 ja Omapohja 1987. Vuonna 2010 perustettu Lavaklubi on vielä lisännyt esityspaikkojen kirjoa – ja onpa esityksiä nähty viime vuosina teatterin maalaamossa ja harjoitushuoneessakin.

Suomen Kansallisteatterin ohjelmiston kivijalkana on alkuvuosista tähän päivään ollut kotimainen draama. Kansallisteatterin kirjailijanimiä ovat monien muiden muassa Aleksis Kivi, Minna Canth, Eino Leino, Hella Wuolijoki, Maria Jotuni, Ilpo Tuomarila, Sofi Oksanen, Reko Lundán, Pirkko Saisio, Laura Ruohonen, Juha Jokela ja Juha Hurme. Kotimaisten tekstien ohella on nähty tuoreinta ulkomaista draamaa ja klassikkoja.

Kansallisteatterin uuden talon avajaisnäytelmänä vuonna 1902 nähtiin Aleksis Kiven Lea, jonka ensiesityksen vuonna 1869 katsotaan aloittaneen suomenkielisen teatteritoiminnan.  Pienellä näyttämöllä oli kaksi avajaisesitystä, Eino Leinon Tarquinus Superbus ja Tennessee Williamsin Lasinen eläintarha. Willensauna vihittiin käyttöön Martin Sorescun näytelmällä Elämän kehto ja Omapohjan avasi Ilpo Tuomarilan Exit.

Kansainvälisyys on ollut aina osa Kansallisteatterin toimintastrategiaa. Bergbomien sisarukset olivat aikanaan hyvin liikkuvaisia ja varsinkin Kaarlo matkusteli laajalti mm. Saksassa poimien vaikutteita ja tuoden näytelmiä suoraan Suomalaisen Teatterin näyttämölle. Ovet ovat sittemmin pysyneet auki Eurooppaan. Eino Kalima, joka toimi Kansallisteatterin pääjohtajana 1917-1950, oli opiskellutkin Venäjällä ja hallitsi venäläisen teatteritaiteen tradition.  Hänen seuraajansa Arvi Kivimaa (pääjohtajana 1950-1974) teki diplomaattisestikin ansiokkaita avauksia kiinnittäen teatterin kautta maatamme kulttuurillisesti ajassaan ymmärrettävästi läntiseen Eurooppaan.  Kai Savolan (pääjohtajana 1974-1992) kaudella Kansallisteatterin kansainvälisyys oli erityisesti taiteen tekijöiden välistä kanssakäymistä. Maria-Liisa Nevalan johtajakaudella (1992-2010) tehtiin tiivistä ulkomaista yhteistyötä teatterialan verkostojen kautta. Nykyinen pääjohtaja Mika Myllyaho on tuonut Kansallisteatteriin tämän hetken kiintoisimpia toimijoita mm. vierailuesitysten muodossa.

Kansallisteatteri on kautta historiansa herättänyt ohjelmistollaan myös yhteiskunnallista keskustelua. Viime vuosina muiden muassa Kristian Smedsin ohjaama Tuntematon sotilas, Pirkko Saision HOMO! sekä Sami Keski-Vähälän ja Esa Leskisen Neljäs tie ovat osoittaneet, että teatterilla voi olla huomattava merkitys laajemman yhteiskunnallisen keskustelun avaajana.

Kansallisteatteri on kansallinen kulttuurilaitos ja sen toiminnan on tarkoitus ulottua kaikkiin kansalaisiin. Varhaisvuosinaan Suomalainen teatteri esiintyi paljonkin Helsingin ulkopuolella. Muiden muassa Pori, Viipuri ja Turku olivat tärkeitä ja toistuvia esiintymispaikkoja. Nykyisin Kansallisteatterin vuonna 2010 perustettu Kiertuenäyttämö vie teatteria sinne, mistä katsojat eivät teatteriin pääse: sosiaalityön ja terveydenhuollon yksiköihin, vankiloihin ja vastaanottokeskuksiin. Kiertuenäyttämön tavoite on edistää terveyttä, hyvinvointia ja tasa-arvoa taiteen keinoin.

Kansallisteatteri on taipaleensa alusta saakka kerännyt kattonsa alle maamme parhaita näyttämötaiteellisia kykyjä: kansan rakastamia näyttelijöitä, näkemyksellisiä ohjaajia, visionäärisiä lavastajia ja puvustajia sekä teräväkynäisiä kirjailijoita. Mika Myllyahon lanseeraamat kotikirjailija- ja residenssitaiteilijaohjelmat tukevat osaltaan tätä toimintaa. Kansallisteatteri on ylpeä uljaasta historiastaan ja katsoo kunnianhimoisesti tulevaan


Ylös ↑