Matti Patana: Silmäniskuja
Kansallisteatterin bloggaava ja twiittaava vahtimestari

Vappu. Tuo kevään juhla.

29.04.2017

Vappu, tuo kevään juhla. Ylioppilaiden ja työväestön juhla. Alkuvuoden vastine pikkujoululle; se juhla jolloin sekoilu ei ole vain sallittua vaan myös välttämätöntä. Sekoilematon ihminen paineistuu sosiaalisesti.

Ihan aluksi on Mantan lakitus ja sitä seuraa puistojen kakitus. Mutta kun minä olin nuori (jep, nyt se alkaa), vapulla oli myös yhteiskunnallinen puolensa, tosin vasta vapunpäivänä. Vappuna jokaisella puolueella oli oma kokoontumisensa ja paikalla oli puhujana aina joku puolueen Iso Kiho eli keski-ikäinen tai sitä vanhempi äijänturilas. Demarit puhuivat Mäntymäellä stadionin kupeessa, kommunistit Senaatintorilla Tuomiokirkon portailta (hassu paikka ateisteille). Yhteiskunnan porvarillinen puoli puhui Töölön torilla (kokoomus) ja Kyösti Kallion patsaalla (koska se on ainoa paikka Helsingissä jota voi pitää kepulaisena). Veikko Vennamo puhui jossakin unohdetun kansan puolesta, mutta sitä ei lasketa koska Vennamo piti vappupuheen vuoden jokaisena päivänä. Mutta sitä ennen aattona lakitettiin Manta ja kakitettiin puistot. Minunkin nuoruudessani.

Ja illalla näytettiin uutisissa Moskovan Punaisen torin vappuparaatia. Leninin mausoleumin katolla patsastelevat Kaikkien Maailman Proletaarien johtajat vilkuttivat ystävällisesti ohikulkeville ballistisille ohjuksille. He kaikki toivat mieleeni Elvis Presleyn. Ei sitä Elvistä joka 50-luvulla vatkasi televisio-ohjelmassa lannettaan ja päätyi kaikkien teinityttöjen päiväuniin ja heidän isiensä painajaisuniin, vaan sitä Elvistä joka viimeisellä kiertueellaan (silloin kun minä olin nuori) tarvitsi roudaria pitämään itseään pystyssä laulaessaan keski-ikäisille faneilleen rakastavansa heitä hellästi. Heti kun on saanut Bic Macinsä syötyä. (Minua toki myös kiehtoo mielikuva lannettaan Barrikadimarssin tahdissa vispaavasta Leonid Breznevistä. Hiusidolillani Urho Kekkosella oli, määritellessään sisäpolitiikkaa ja ulkopolitiikkaa, tapana sanoa että jos jonkin pitää olla rempallaan niin mieluummin sitten sisäpolitiikan. Lanne-Leonid olisi saattanut saada UKKn toisiin aatoksiin).

Minun nuoruudessani (ei tätä enää kauaa jatku) Marx olikin monelle ihmiselle vapun teemahenkilö. Hänen kunniakseen meillä oli oma vappunaamarikin. Me asetimme kasvoillemme virityksen, jossa oli iso tekonenä ja muoviset mustasankaiset silmälasit. Kun neuvostokansalaiset kulkivat Leninin mausoleumin editse sen rannettaan (ei lannettaan) heiluttavan Breznevin editse, he kantoivat julistetta joissa oli kolme äijänkuvaa. Maailma voisi olla paljon parempi jos julisteissa olisi Leninin ja Engelsin mukana kolmantena ollut Groucho. Sikari suussa, maalatut viikset ylähuulten päällä ja katsellen vihjailevasti hieman ylöspäin, kuten hänellä tapana oli. Se olisi ollut maailma, jossa ihmiset olisivat pystyneet myös nauramaan ja rentoutumaan hieman. Ja sen ansiosta tämä muiden ihmisten nuoruuden aika voisi olla hieman helpompi kuin minun oli.

Hyvää vappua! Muistakaa että kohtuus kaikessa älkääkä syökö liikaa tippaleipiä. Niistä saa ilmavaivoja.

Jaa artikkeli:

Vastaa

Sähköpostiosoitetta ei julkaista
Pakolliset kentät on merkitty *

 

Ajankohtaista