Sävelnikkarin tervehdys
Hyvää iltaa ja tervetuloa Vanjan esitykseen!
Tulin ilokseni kutsutuksi mukaan Vanjan työryhmään ja näin ollen jälleen Kansallisteatterin maailmaan. Edellisestä kerrasta onkin jo vierähtänyt tovi, sillä debyyttini talossa tapahtui vuonna 2008 Suurella näyttämöllä toteutetussa Vaarallisia suhteita -näytelmässä. Muistot niin teoksesta, työryhmästä / henkilökunnasta kuin itse talostakin jäivät mieleen myönteisinä ja lämpiminä. Näin ollen tervehdin mahdollisuutta päästä jälleen työskentelemään Kansallisteatterissa.
Ajatus Vanja-enosta monologina tuntui sekä rohkealta että haastavalta. Luonnollisesti ja ennen kaikkea rooleihinsa hienosti heittäytyvän Ilja Peltosen kannalta. Yhden näyttelijän toteutus on kenties mahdollistanut normaalia vahvempien musiikillisten karaktäärien luomisen ja musiikilla on oma dramaturginen roolinsa. Näinhän on toki yleensäkin näyttämömusiikin laita, mutta tässä kontekstissa asia mielestäni jossain määrin korostuu. Intiimimpi tila ja monologi ovat musiikintekijän näkökulmasta melko erilaisia lähtökohtia kuin isolla porukalla suurelle näyttämölle tehty toteutus. Molemmat kiehtovia ja erilaisia mahdollisuuksia avaten. Toki myös rajoituksia sisältäen.
Vanjamme on kamarinäytelmämäinen ja näin ollen otin lähtökohdakseni kamarimusiikkimaisen ilmaisun. Kohtauksesta riippuen pidempää ja kaareutuvampaa linjaa, yksiäänisestä polyfoniseen ja orkestraaliseen. Tarinankerronnalliset tekijät mielessä pitäen. Musiikki sekä värittää tarinaa ja luo tunnelmia että toimii kaverina yksin näyttämöllä operoivalle näyttelijälle.
Vanjan ohjaajan Johanna Freundlichin ja minun yhteistyöllinen taival alkoi jo vuonna 2001 H. Purcellin Dido & Aeneas -opiskelijaoopperasovituksessa. Johanna ohjasi ja minä puhkuin Noidan roolin. Vuosien varrelle on mahtunut erilaisilla näyttämöillä toteutettuja sekä isompia että pienempiä ensemblejä, lastenteatteria, kansainvälisiä kokonaisuuksia ja Ylen Radioteatterin kuunnelmaakin. Onpa entinen pankkisalikin koettu. Yhteistyöhömme on aina kuulunut molempien työtapojen ymmärtäminen, yhteiseen päämäärään pyrkimys ja ystävyys. Nämä kaikki ovat luonnollisesti olleet mukana myös Vanjaa tehdessä. Lopputuloksena on mielestäni hieno teos, jota on ollut ilo olla tekemässä. Toivottavasti viihdytte Vanjamme seurassa!
Draamallisin, miksei myös dramaattisin terveisin,
Rene E.
