Hautakivi

الشاهدة.

Kun syyrialainen pakolainen Saber Alali saapuu tullin portille Suomessa, hänellä ei ole mukanaan laukkuja, jotka herättäisivät epäilyksiä. Hän kantaa vain kiveä, johon on kaiverrettu: ”Surmattu Akram Alali”.

Tullivirkailija kysyy: ”Mikä saa sinut kantamaan kiven mantereitten halki?”

Saber vastaa äänellä, joka muistuttaa muistojen päälle laskeutunutta pölyä: ”Se on veljeni hautakivi. Halusin myös sen saapuvan paikkaan, jossa on turvallista.”

Tulli ilmoittaa asiasta sosiaalityöntekijälle, joka ymmärtää, että kiven mukana kulkee sielun paino. Sitä täytyy oppia kuuntelemaan. Hän päättää lähettää Saberin psykoterapeutin vastaanotolle. Siellä, valkoisessa huoneessa, sanat muuttuvat näyttämöksi, muisto näyttämön lattiaksi ‒ ja Saber tarinankertojaksi, joka johdattaa meidät elämänsä käytäville.

Hänen elämänsä aukeaa silmiemme edessä, kuulemme tarinoita ihmisistä kaukaisissa kaupungeissa, ja hänen kertomuksensa kautta opimme tuntemaan kokonaisen yhteisön ‒ yhteisön, jota hän kantoi mukanaan aivan kuten veljensä hautakiveä.

Hautakivi on Youssef Asaad Alkhatibin näyttelijäntaiteen taiteellinen opinnäytetyö Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa.

Ensi-ilta Taivassalissa 13.5.2026