Avauksia / Heini Junkkaala – 13.2.2023

Keitä ovat Pudota-näytelmän Nelly ja Gitta?

""

eli dokumentaarisen materiaalin metamorfoosi näyttämöteokseksi

Pudota-esityksessä katsojalla saattaa herätä sama kysymys kuin usein dokumentaarista teatteria katsoessa: onko se, mitä näyttämöllä nähdään yksi yhteen sen kanssa, mitä näyttelijöiden esittämille henkilöille on todellisuudessa tapahtunut?

Pudota-esityksen tekeminen alkoi syksyllä 2019. Otin silloin yhteyttä näyttelijä Nelly Juulia Kärkkäiseen ja kysyin, olisiko hän kiinnostunut tekemään kanssani teoksen lapsettomuudesta. Olin lukenut Facebookista Nellyn omakohtaisia, lapsettomuutta käsitteleviä tekstejä, jotka olivat vetäneet minua puoleensa rosoisella, omintakeisella äänellään.

""

Kun olimme sopineet, että teemme yhdessä esityksen lapsettomuudesta, sain kuulla, että Nelly ja Gitta käyvät aiheesta kirjeenvaihtoa keskenään. Pyysin saada lukea myös Gitan tekstejä. Lukiessani niitä minulle syntyi idea kutsua näyttämölle myös Nellyn äiti Gitta. 69-vuotias Gitta tekee Pudota-esityksessä elämänsä ensimmäisen roolin.

Tehdessäni dokumentaarista esitystä, työni koostuu kahdesta erillisestä vaiheesta.

Ensimmäinen on materiaalinkeruuvaihe. Siinä vaiheessa on tärkeää olla uskollinen sille, mitä todella on tapahtunut. Haastatteluissa pyrin luomaan sensuroimattoman tilan, jotta haastateltavat pystyisivät olemaan mahdollisimman rehellisiä. Etsin konkreettisia, tarkkoja ja tosia havaintoja. Vaikka muisti on epäluotettava, pyrkimyksenä on totuudellisuus. Tämä työvaihe on edesvastuuton siinä mielessä, että sen aikana emme vielä ajattele tulevaa teosta.

Pudota-esityksen materiaaliksi kertyi 500 liuskaa Nellyn ja Gitan kolmen vuoden aikana kirjoittamia kaunokirjallisia tekstejä sekä kymmeniä tunteja ääni ja videotallenteita, pääasiassa haastatteluja. Litteroituani haastattelut, minulla oli noin 700 liuskaa tekstiä.

Kirjoitusvaiheessa en ole enää velkaa todellisuudelle, olen velkaa vain näytelmälle.

Sitten alkaa toinen vaihe, näytelmän kirjoittaminen. Tässä vaiheessa otan materiaalin yksinvaltaisesti haltuuni. Kirjoitusvaiheessa en ole enää velkaa todellisuudelle, olen velkaa vain näytelmälle. En enää kysy, miten jokin asia on oikeasti tapahtunut vaan kysyn, miten nämä tapahtumat palvelevat tarinaa, jonka haluan kertoa. Lopputuloksena on näytelmä, jonka tapahtumat eivät ole yhtäpitäviä todellisten tapahtumien kanssa. Pudota on tekijöilleen omakohtainen, mutta jo tekemieni rajausten ja valintojen vuoksi fiktioitunut teos.

Aluksi materiaalin valinta on hyvin intuitiivista, tartun teksteissä kohtiin, jotka resonoivat minussa, herättävät tunteita. Valitsen kiinnostavimmat kohdat ja alan luonnostella niiden pohjalta kohtauksia. Kohtauksissa yhdistelen vapaasti kaikkea käytössä olevaa materiaalia, ja laitan sekaan omaani.

""

Pudota-prosessissa minulla oli mahdollisuus pitää työpajoja, joissa näyttelijät lukivat sekä valitsemaani raakamateriaalia että kirjoittamiani kohtausluonnoksia. Tämä helpotti valintojen tekemistä ja nopeutti kirjoitusprosessia. Kun olin kirjoittanut noin 40 kohtausta, laitoin ne järjestykseen ja pidimme ensimmäisen läpimenon. Se kesti 3 tuntia 45 minuuttia. Siitä alkoi lyhentäminen, tarkentaminen ja kohtausten uudelleen kirjoittaminen. Läpiluku läpiluvulta näytelmä lyheni, ensi-illassa esityksen kesto on 1h 40 min.

Jossain vaiheessa prosessia ymmärsin, että minähän kirjoitan nyt näytelmää, en esityskäsikirjoitusta. Tehdessäni dokumentaarisia esityksiä lopputuloksena on useimmiten esityskäsikirjoitus. Tällä tarkoitan tietyn esityksen pohjaksi kirjoitettua kertakäyttökudelmaa, joka palvelee kyseistä esitystä, mutta ei ole oma itsenäinen taideteoksensa. Näytelmä taas on autonominen teos, jonka voi ottaa vastaan ilman siitä tehtyä esitystä. Pudota-näytelmästä voi tehdä, ainakin teoriassa, toisenkin tulkinnan.

""

Nellystä kuvaamillani videoilla piti alunperin olla paljon suurempi osa esityksessä. Mitä pidemmälle kirjoittaminen eteni, sitä enemmän videolla nähtävät asiat siirtyivät näytelmään ja sitä ennemmän teos alkoi erkaantua siviilihenkilöistä, Nelly Juulia Kärkkäinen ja Gitta Oksanen. Materiaalin teostumisen seurauksena minusta alkoi tuntua vaikealta tuoda näyttämölle autenttista kuvamateriaalia Nellystä ja Gitasta. Lopullisessa teoksessa on vain muutama tarkoin valittu ja estetisoitu ääni- ja kuvaklippi.

Joskus dokumenttiteatteri synnyttää mielikuvan siitä, että näyttämöllä oleva henkilö käy juuri nyt läpi omassa elämässään niitä asioita, joista hän näyttämöllä kertoo. Tällaiseen autenttisuusvaikutelmaan minäkin olen pyrkinyt, mutta autenttisuus on luonnollisesti vain illuusio. Reaaliaikaisuus ei ole mahdollista teatterissa, ihan jo siitä syystä, että prosessit ovat hitaita. Se, mikä on ollut henkilölle ajankohtaista prosessin alettua, tässä tapauksessa kolme ja puoli vuotta sitten, ei ole hänelle ajankohtaista enää ensi-illan aikaan. Dokumenttiteatteri on luonteeltaan retrospektiivistä.

Ilman etäisyyttä ja vieraannuttamista esitys ei ole teatteria vaan psykodraamaa, itseterapointia, jossa yleisölle jää terapeutin rooli.

Autenttisuus teatterissa on aivan jotakin muuta kuin sen ulkopuolisessa maailmassa. Jos näyttelijä kävisi näyttämöllä läpi akuuttia kriisiään, toisin sanoen tuntisi autenttisia tunteita, hänen esiintymisensä olisi meistä kiusaannuttavaa. Paradoksaalista kyllä, silloin emme myöskään pystyisi eläytymään roolihenkilön tunteisiin. Ilman etäisyyttä ja vieraannuttamista esitys ei ole teatteria vaan psykodraamaa, itseterapointia, jossa yleisölle jää terapeutin rooli. Tällainen esitys palvelee ehkä esiintyjää, mutta ei yleisöä.

Näyttelijä toki hyödyntää omia kokemuksiaan ja tunnemuistojaan, mutta, yhtä kaikki, hän näyttelee.

Teatterissa autenttisuuden kokemus syntyy etäännyttämisen ja vieraannuttamisen kautta. Katsojan on mahdollista eläytyä roolihenkilön tunteisiin vain, jos näyttelijä näyttelee ne. Näyttelijä toki hyödyntää omia kokemuksiaan ja tunnemuistojaan, mutta, yhtä kaikki, hän näyttelee. Pudota-esityksessä näyttelijät Nelly Juulia Kärkkäinen ja Gitta Oksanen eläytyvät roolihenkilöidensä Nellyn ja Gitan tunteisiin ja ajatuksiin aivan samalla tavalla kuin näyttelijä eläytyisi missä tahansa esityksessä. Näyttelijäntyö on näyttelijäntyötä, myös dokumenttiteatterissa.

""

Pudota-esityksessä näyttämöllä nähdään kaksi henkilöä, Nelly ja Gitta. Näillä henkilöillä on esikuvansa, Nelly Juulia Kärkkäinen ja Gitta Oksanen, mutta he eivät ole samoja henkilöitä kuin näyttämön Nelly ja Gitta. Nelly ja Gitta ovat näytelmän henkilöitä.

Kuvat harjoituksista Ida Järvinen / Esityskuvat Heidi Piiroinen

Ohita esitysten esittelykaruselli

Tulevia ensi-iltoja

""

Laulujoutsen ‒ katastrofiballadi

Aurinkoteatteri ja Kansallisteatteri esittävät
Kun talous pannaan tasapainoon, ihmisarvo ei saa muodostua esteeksi.
Suuri näyttämö
Tutustu ja osta lippu
""

Jäniksen vuosi

Arto Paasilinna ‒ Kristian Smeds
Loikkien vapauteen!
Suuri Näyttämö
Tutustu ja osta lippu
""

Eichmann ‒ mistä yö alkaa

Stefano Massini
Esitys pahuudesta ja vastuusta
Pieni näyttämö
Tutustu ja osta lippu
""

Eerika Rantasen tähänastinen elämä

Juha Jokela, Kaisa Hela, Ria Kataja & Eeva Soivio
Sydämellinen kasvutarina kolmen upean näyttelijän esittämänä!
Pieni näyttämö
Tutustu ja osta lippu
""

Angels in America

Tony Kushner
Suurteos rakkaudesta ja toivosta maailmanlopun aattona
Pieni näyttämö
Tutustu ja osta lippu
""

Hulluja satuja

Paula Norosen ja Minna Kivelän satujen pohjalta
Henna Tanskanen ‒ Helena Vierikko
Kreisiä menoa Kansallisteatterissa
Taivassali
Tutustu ja osta lippu