Taustoittavana tutkijana Kansallisteatterin ja Esa Leskisen Ensimmäinen tasavalta -näytelmässä
Kun näytelmäkirjailija ja Kansallisteatterin pääohjaaja Esa Leskinen pyysi minua taustoittavaksi tutkijaksi K. J. Ståhlbergia (1865–1952) käsittelevään näytelmään, olin samaan aikaan sekä innoissani että mietteliäs.
Innoissani olin toki siksi, että tasavallan ensimmäinen presidentti K. J. Ståhlberg ja hänen kauttaan suomalainen demokratia ehdottomasti ansaitsee oman näytelmänsä, mutta mietteliäs siksi, että oma lajini historiantutkimus on täysin erilainen perusteiltaan kuin näytelmäkirjallisuus.
Historiantutkimuksessa keskeistä on lähteiden tulkinta, lähdekritiikki. Tutkimuksen narraatio ei pyri näytelmällisyyteen, vaan hyvinkin dramaattinen seikka tai hyvä vuoropuhelu voi olla merkityksetön. Historiantutkimuksessa tärkeää on tieteellinen kysymyksenasettelu, valittu teoria ja metodi. Joku lähteestä löytyvä sinänsä mitätön arkinen pikkuseikka tai valtavan suuri abstrakti asia voi historiantutkimuksessa olla valitusta näkökulmasta lähtien merkityksellinen: esimerkiksi leivän hinta, tautia tuottava täi, lehden levikki tai vaikkapa poliittisen kulttuurin muutos.
"Tutkimuksen narraatio ei pyri näytelmällisyyteen, vaan hyvinkin dramaattinen seikka tai hyvä vuoropuhelu voi olla merkityksetön."
On ollut kiinnostavaa olla mukana prosessissa, jossa etsitään tietoa ja nimenomaan tietoa lähteistä näytelmää varten. Eräistä eroavaisuuksista huolimatta prosessissa on ollut samoja piirteitä kuin historiantutkimuksessa. Yleensä tiedon etsintä arkistoissa on työvaiheena samanlainen. Olen viettänyt paljon aikaa Kansallisarkistossa lähteitä etsien. Korona rajoituksineen on tuonut omat haasteensa projektiin ja olen joutunut jännittämään, onko Kansallisarkisto ylipäätään auki. Mikäli Kansallisarkisto on ollut auki, on oman jännityksenä tuonut esimerkiksi kopioinnin aukiolo.
Kun aloitin projektissa, pyysi Esa Leskinen minua etsimään lähteitä viitteiden avulla, joita hän oli löytänyt näytelmän aiheeseen liittyvistä kirjoista. Viitteiden lisäksi halusin tuoda hänelle myös lähteitä, jotka tunsin ennalta tai löysin tutkimusprosessin ohella. Yhteistyöstämme kehittyi nopeasti hedelmällinen. Suosittelin hänelle lisälukemista ja kerroin omasta tutkimuksestani ja aikakaudesta. Keskusteluistamme tuli kiinnostavia ja uskoisin, että molempia osapuolia virkistäviä.
Suuri osa näytelmän vuoropuhelusta perustuu lähteistä etsittyyn aitoon dialogiin. Näytelmässä on käytetty paljon arkistolähteitä. Arkistolähteitä on käytetty niin paljon, että kyseessä on varmaankin näytelmäkirjallisuuden arkistolähteiden Suomen ennätys.Myös lähteenä käytetyn kirjallisuuden luettelo on varsin mittava. Taustatyön määrä on ollut suuri. Ihailen Esa Leskisen vakavaa suhtautumista historiallisiin faktoihin. Myös hänen lukeneisuutensa aiheesta on kunnioitettava.
Tutkimuksen aiheena Ståhlbergin yhteistyökumppani Bruno Jalander
Valintaani taustoittavaksi tutkijaksi lienee vaikuttanut, että valmistelen Helsingin yliopistossa väitöskirjaani K. J. Ståhlbergin hyvästä ystävästä ja yhteistyökumppanista Bruno Jalanderista. Väitöskirjan myönteiset esitarkastuslausunnot on jo annettu, joten toivon saavani Helsingin yliopiston humanistiselta tiedekunnalta väittelyluvan.
Väitöskirjani aihe kenraalimajuri Bruno Jalander (1872–1966) oli Ståhlbergin presidenttikaudella kaksi kertaa sotaministeri ja kaksi kertaa puolustusministeri. Jalander oli myös Uudenmaan läänin maaherra 1917–1932. Jalander on tunnettu siitä, että hän oli kuuluisan laulajattaren Aino Acktén kanssa avioliitossa 1919–1944. Bruno Jalander vilahtaa henkilönä myös näytelmässä.
Jalanderin ja Ståhlbergin yhteistyö huipentui Lapuan liikkeen päivinä. Kuten tunnettua molemmat vastustivat Lapuan liikkettä ja molemmat saivat kärsiä Lapuan liikkeen toimesta. Ståhlberg puolisoineen muilutettiin Joensuuhun vuonna 1930. Presidentinvaaleissa Lapuan liikkeen painostus vaikutti myös siihen, että Ståhlberg täpärästi hävisi presidentinvaalin P. E. Svinhufvudille vuonna 1931. K. J. Ståhlbergin tavoin Bruno Jalander sai kärsiä Lapuan liikkeen mielipideterrorista ja tappouhkauksista. Mäntsälän kapina tapahtui hänen hallitsemansa Uudenmaan läänin alueella. Lopulta Lapuan liikkeen painostus vaikutti siihen, että Jalander menetti virkansa maaherrana vuonna 1932. Tämä oli katkeraa Bruno Jalanderille, joka oli pysynyt henkensä kaupalla Uudenmaan maaherrana sisällissodan alkuhetkinä vuonna 1917 punakaartien painostuksesta huolimatta.
Mitä tarkoittaa ensimmäinen tasavalta?
Näytelmän nimi Ensimmäinen tasavalta saattaa kummastuttaa. Nimityksellä tarkoitetaan usein maailmansotien välistä aikaa Suomessa. Itse asiassa näytelmässä käsitellään suomalaista yhteiskuntaa ja K. J. Ståhlbergin elämää laajemminkin, ei vain vuosina 1917–1944. Näytelmän pääpaino on kuitenkin Ståhlbergin presidenttikaudessa ja sitä seuranneessa Lapuan liikkeen ajassa noin vuosina 1919–1932.
Nimi Ensimmäinen tasavalta sopii hyvin näytelmään, sillä Ståhlberg oli tasavallan ensimmäinen presidentti. Väitöskirjani käsikirjoituksessa korostan Ståhlbergin merkitystä:
”Ståhlberg oli ensimmäinen presidentti, joten tasavallan koko hallinto pohjautui myöhemminkin pitkälti hänen presidenttikautenaan syntyneeseen traditioon ja poliittiseen kulttuuriin. Vuoden 1919 hallitusmuoto oli myös paljolti Ståhlbergin käsialaa.
Ståhlberg korosti presidenttikautenaan lain merkitystä hallinnossa. Myös presidenttikauden jälkeen Ståhlberg painotti lain kunnioitusta. Sisäisistä ja ulkoisista haasteista huolimatta laillisuus vähitellen voitti. Ståhlberg ajoi sisällissodan jälkeen kansallista sovintoa ja yhteistyötä eri poliittisten ryhmien kanssa, mikäli ryhmät pysyttelivät lain sallimissa rajoissa.”
K. J. Ståhlbergin henkilö ja merkitys
K. J. Ståhlberg oli kotoisin taloudellisesti vaatimattomista oloista. Pappi-isän kuoltua Ståhlbergin äiti työskenteli Oulun lääninlasaretissa keittäjänä. Lahjakkaan nuoren miehen opiskelu yliopistossa tapahtui velan avulla. Ehkä johtuen vaatimattomasta taustasta Ståhlbergista tuli demokratian vankkumaton kannattaja. Vaikka Ståhlberg oli porvarillinen poliitikko, hän ei koskaan ollut mikään varsinainen suurpääoman puolestapuhuja. Hän vastusti yhteiskuntaa, jossa vain ylimmät säädyt pystyivät päättämään yhteiskunnan asioista. Ståhlberg vastusti Bobrikovin venäläistämispolitiikka ja kannatti lakia. Hän kannatti yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Myöhemmin vuonna 1917 Ståhlberg oli kirjoittamassa hallitusmuotoa, josta tuli myöhemmin Suomen perustuslain pohja.
Punaisten noustua vuonna 1918 kapinaan Ståhlberg vastusti kapinallisia. Jo piileskellessään maan alla Helsingissä, jossa punaiset pitivät valtaa, ryhtyi Ståhlberg pohtimaan tulevaisuuden mahdollisuutta kansalaissopuun. Sisällissodan jälkeen käytiin taistelu hallitusmuodosta. Ståhlbergista muodostui tasavaltalaisen puolen johtaja. Tasavallan voitettua hänet valittiin tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi.
Tasavallan presidenttinä 1919–1925 Ståhlbergin ansiot olivat suuret ja esittelen tässä niitä vain lyhyesti: Ståhlberg ajoi sovintopolitiikkaa raskaan sisällissodan jälkeen. Hän vakiinnutti presidentti-instituution. Ståhlbergin ulkopolitiikka oli johdonmukaista. Hän esti hyökkäyksen Pietariin. Ulkoministeriön muodostaminen ja vakiintuminen oli pitkälti Ståhlbergin ansiota. Hänen presidenttikaudellaan Suomi liittyi Kansainliittoon ja solmi Tarton rauhan. Kritiikistä huolimatta Tarton rauhassa Suomen alue kasvoi ja Suomi sai strategisesti tärkeän Petsamon. Kansainliiton päätöksellä Ahvenanmaa pysyi Suomen yhteydessä. Ståhlbergin aikana armeija ja suojeluskunnat pantiin järjestykseen. Lex Kallio ja Uskonnonvapauslaki säädettiin. Itse asiassa Ståhlbergin presidenttikausi ei ollut erityisen helppoa aikaa, vaan espanjantauti ja Neuvosto-Venäjän hyökkäyksen uhka synkensivät tunnelmaa. Suomessa oli myös sekä äärioikeistolaisen että äärivasemmistolaisen kapinan vaara.
Presidenttikautensa jälkeen Ståhlbergistä tuli oikeistoradikaalin Lapuan liikkeen porvarillinen päävastustaja. Ståhlberg vaikutti keskeisesti oikeusvaltion säilymiseen Lapuan liikkeen painostuksesta huolimatta.
Köyhistä oloista tullut Ståhlberg ei koskaan vaurastunut merkittävästi, vaikka hän työskenteli aktiivisesti yli 80-vuotiaaksi. Vastustajat pilkkasivat häntä ”plootuvuoreksi” viitaten lahjontaan, mutta entinen presidentti oli yhtä lahjomaton kuin suhteellisen varatonkin. Suomen tähänastisista presidenteistä Ståhlbergilla on uskottavimmat akateemiset meriitit. Ståhlberg toimi vuosina 1908–1914 Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston hallinto-oikeuden professorina.
Ståhlberg – vaatimaton valtiomies varjossa
K. J. Ståhlberg oli vaatimaton henkilö. Hän kulki mielellään kävellen ja käytti myös raitiovaunua presidenttikautensa jälkeen. Vaatimattomuus näkyi muun muassa siinä, että Ståhlberg ei halunnut, että hänestä kirjoitetaan elämänkertaa. Elämäkerran kirjoittaja olisi löytynyt tarvittaessa läheltä. Puoliso, kirjailija Ester Ståhlberg (1870–1950) oli taitava kirjoittaja, joka kirjoitti muun muassa Matilda Wreden biografian.
Ståhlbergin suuret aikalaiset ja kilpakumppanit Gustaf Mannerheim ja P. E. Svinhufvud saivat ylistävät elämäkertansa jo eläessään, jopa ennen heidän omaa presidenttikauttaan. K. J. Ståhlbergin elämäkerta ilmestyi vasta 17 vuotta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1969. Yrjö Blomstedtin kirjoittama elämäkerta keskittyi Ståhlbergin uran alkuvaiheeseen, mutta presidenttikausi käydään suhteellisen nopeasti läpi. Mahdollinen syy välttää Ståhlbergin presidenttikauden käsittelemistä lienee ollut haluttomuus käsitellä herkkää lähihistoriaa.
Toki Ståhlberg sai elinaikanaan ja myös kuolemansa jälkeen tunnustusta. Mainittakoon postimerkit vuosina 1945 ja 1965. Samoin ilmestyi 5 000 markan seteli vuonna 1955 ja samoin vuonna 50 markan seteli vuonna 1963. Ståhlberg sai myös nimeään kantavan säätiön sekä mukaansa nimetyn tien Helsinkiin ja patsaan Eduskuntatalon eteen.
Suuret suomalaiset oli vuonna 2004 järjestetty Yleisradion kilpailuohjelma, jossa valittiin kaikille avoimella äänestyksellä kaikkien aikojen suurin suomalainen. K. J. Ståhlberg sijoittui sijalle 47. Vaatimaton Ståhlberg ei siis paistatellut kansalaisten suurimmassa suosiossa.
Valveuni arkistossa
Mielestäni Kansallisteatterin 150-vuotisjuhlanäytelmäksi Ensimmäinen tasavalta sopii hyvin, sillä siinä kuvataan suomalaisen yhteiskunnan syntyprosessia. Näytelmä on mielestäni historiallista ajattelua vahvistava. Vaatimaton Ståhlberg ei olisi välttämättä pitänyt ainoastaan itseensä kohdistuvasta huomiosta, mutta luulen, että hän olisi pitänyt näytelmästä, sillä se ei keskity vain Ståhlbergiin, vaan siinä kuvataan koko yhteiskunnan kehitystä.
Näytelmä on mielestäni historiallista ajattelua vahvistava.
Taustoittavan tutkijan rooli ei ole suuren suuri. Aleksander Dumas vanhempaa lainaten en malta silti olla sanomatta leikkisästi: ”Kummi on lapsen toinen isä.” Esa Leskisen apuna olen etsinyt lähteitä ja tulkinnut lähteitä ja ollut apuna historiallisissa kysymyksissä. Muutamassa kohdassa tunnistan selvästi, että juuri tuon keskustelun löysin arkistosta.
Kun näin valmiin näytelmän minusta tuntui siltä, että lähteet heräsivät eloon. Pääosan esittäjät vastasivat täsmälleen mielikuvaani. Näytelmä oli kuin valveuni arkistossa.
