Lopetus tarttuu vaikeuteen käsitellä menneen ja tämän päivän kauheita kriisejä

Kuva: Mitro Härkönen

Nobel-palkitun Imre Kertészin (1929–2016) kirjoittama romaani Lopetus (Felszámolás, 2003) saa kantaesityksensä 17.9. Kertészin Lopetusta ei aiemmin ole esitetty pohjoismaisten teattereiden näyttämöillä, mutta nyt Milja Sarkola ohjaa Katariina Nummisen dramatisoiman teoksen Kansallisteatterin Pienelle näyttämölle.

Kadonneen teoksen etsintä liikkuu monessa tasossa

Lopetuksen avainhetki käynnistyy tilanteesta, jossa Kirjailija B on tehnyt itsemurhan.

Arvoituksellisen B:n jälkeenjääneet paperit on saanut haltuunsa kustannustoimittaja Keserű, joka haluaisi julkaista ne. Edesmenneen kirjailijan jäämistöstä näyttää kuitenkin puuttuvan olennainen palanen, romaani, jonka olemassaolosta on vain epämääräisiä vihjeitä. Keserű lähtee jäljittämään mestariteosta, joka tuntuu haihtuneen olemattomiin. Kadonneen romaanin etsinnästä kehkeytyy Keserűlle pakkomielle, vuosia kestävä salapoliisimysteeri, johon sekoittuu yhä enemmän ihmisiä: ystäviä, läheisiä, kustannusväkeä, viranomaisia.

Lopetuksen teemoissa erottuu useita ihmisyyden ja ihmiskunnan synkkiä puolia: syyllisyys, narsismi, katkeruus, menneessä eläminen, kyynisyys. Pimeimpänä keskiössä on holokausti ja sen traumaattiset jäljet. Esityksen sisältämien tuoreiden dokumentaaristen keskustelukohtausten kautta esitys kiinnittää teemat nykyhetkeen ja pohtii, miten holokausti on yhä läsnä tänäkin päivänä.



Tyylilajiltaan synkänhauska Lopetus tarjoaa katsojalle monitasoisen, eri tyylilajeilla leikittelevän näyttämöpalapelin. Se sijoittuu Unkariin ja liikkuu sosialismin jälkeisen romahduksen, 2000-luvun alun ja nykyhetken aikaikkunoissa.

Valovoimainen näyttelijäkaarti, rouhean kaunis visuaalinen kokonaisuus

Esityksen rooleissa nähdään poikkeuksellisen valovoimainen näyttelijäkaarti: Heikki Pitkänen, Annika Poijärvi, Antti Pääkkönen, Janne Reinikainen, Otto Rokka ja Marketta Tikkanen.

Lopetuksen visuaalista maailmaa hallitsee Kati Lukan suunnittelema dekadentti rouheus ja rappioromantiikka, jota Heikki Paasosen valosuunnittelu upeasti korostaa. Aika ajoin ilme vaihtuu vaaleaan keveyteen. Pukusuunnittelusta vastaa Tarja Simone. Kirpputoreja ja second hand -liikkeitä kolunneen Simonen huolellisesti kuratoimat vaatteet ja asusteet ovat 90 % kierrätettyä alkuperää, mukaan lukien tekoturkikset.

Kuva: Mitro Härkönen

Kirjailija Imre Kertész (1929–2016)

Imre Kertész syntyi maallistuneeseen juutalaisperheeseen Budapestissa 9.11.1929. Hänet pakkosiirrettiin 14-vuotiaana vuonna 1944 Auschwitzin keskitysleirille ja sieltä edelleen Buchenwaldiin, mistä hän vapautui vuonna 1945. Natsi-Saksan toimeenpanemassa holokaustissa murhattiin miljoonien muiden ohella lähes puoli miljoonaa unkarinjuutalaista.

Palattuaan Unkariin Kertész työskenteli budapestilaisessa Világosság-sanomalehdessä, mutta hänet erotettiin vuonna 1949, kun lehti omaksui kommunistisen puoluelinjan, eikä puoluejohto pitänyt häntä luotettavana.

Kertész työsti vuosikausia esikoisromaaniaan Kohtalottomuus (Sorstalanság). Monet kustantajat hylkäsivät teoksen. Kun romaani vuonna 1975 lopulta julkaistiin, se vaiettiin kuoliaaksi. Kohtalottomuus kertoo nuoresta György Kövesista, joka pidätetään ja karkotetaan keskitysleireille, mutta selviytyy hengissä. Vaikka teoksen muoto on omaelämäkerrallinen ja sen sisältö vastaa kirjailijan omia kokemuksia, on Kertész todennut, ettei kyseessä ole omaelämäkerta. Kansainväliseen suosioon kirjailija nousi vasta vuonna 1990, kun Kohtalottomuus ilmestyi saksaksi.

1990-luvulla Kertész muutti Berliiniin. Kertész vastaanotti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2002, ensimmäisenä unkarilaiskirjailijana. Nobel-palkinnon jälkeen julkaistu Lopetus (Felszámolás, 2003) kuvaa sukupolvea, jonka kannettavaksi lankeaa paitsi Auschwitzin perintö, myös sosialismin romahduksen seuraukset.

Unkaria Kertész piti aina kotimaanaan, ja sinne hän myös myöhemmin palasi, vaikka esittikin kriittisiä kommentteja valtiota kohtaan. Kertész otti kantaa holokaustin kaupallistamista ja vääristelyä vastaan nostamalla esimerkiksi Steven Spielbergin Schindlerin lista -elokuvan (1993), jota hän luonnehti ”kitschiksi”. Kirjailija myös vastusti kaikenlaista pahuuden mystifiointia.

”Lakatkaa vihdoin sanomasta, [- -] että Auschwitz on irrationaalisten, järjellä käsittämättömien voimien tulosta, sillä pahalle löytyy aina selitys”, hän kirjoittaa teoksessaan Kaddish syntymättömälle lapselle.

Kertész kuoli 86-vuotiaana kotonaan Budapestissa 31.3.2016.

Työryhmä

Rooleissa

Janne Reinikainen Keserű                      

Annika Poijärvi Sára, Kahvilan työntekijä, Kuulustelija                                  

Heikki Pitkänen Kürti, Poliisitarkastaja                      

Antti Pääkkönen Obláth, Kahvilan työntekijä, Kustantamon johtaja, Kuulustelija

Marketta Tikkanen Judit

Otto Rokka Adam

Keskustelukohtaukset

Heikki Pitkänen Dramaturgi Katariina Numminen

Annika Poijärvi Dramaturgi Kati Waldapfel, dramaturgi Jutta Wangemann

Otto Rokka Näyttelijä-näytelmäkirjailija Noora Dadu

Antti Pääkkönen Näytelmäkirjailija David Lindemann, toimittaja Ruben Stiller

Ohjaus Milja Sarkola Dramatisointi ja esitysdramaturgia Katariina Numminen Lopetus-romaanin suomennos Outi Hassi (Otava, 2006) Lavastussuunnittelu Kati Lukka Pukusuunnittelu Tarja Simone Valosuunnittelu Heikki Paasonen Musiikki ja äänisuunnittelu Aleksi Saura Naamioinnin suunnittelu Jari Kettunen Dramaturginen konsultaatio Katalin Trencsényi Koreografinen neuvonanto sekä koreografia kohtauksissa 14 ja 15 Maria Saivosalmi Lavastusassistentit Katri Ahola ja Maija Tuukkanen (TeaK) Valosuunnittelijan assistentti Emil Shaw (TeaK)