Vanja – kahdeksan roolia, joista kaikissa Ilja Peltonen
Simon Stephensin Vanja on yhdelle näyttelijälle kirjoitettu tuore sovitus Anton Tšehovin ajattomasta klassikosta. Esitys saa Suomen kantaesityksensä Taivassalissa 25.3. Esityksen ohjaa Johanna Freundlich, ja kaikki kahdeksan roolia näyttelee valovoimainen Ilja Peltonen.
Simon Stephens (s. 1971) on brittiläis-irlantilainen näytelmäkirjailija ja muusikko. Stephensin Vanja (Vanya) on tuore sovitus Anton Tšehovin rakastetusta klassikosta Vanja-eno, ja se sai kantaesityksensä Lontoossa Duke Of York’s Theatressa vuonna 2023. Sovitus on melko uskollinen alkuperäiselle näytelmälle, ja läsnä ovat ihmismielen kiemuroiden universaali ajattomuus sekä keskeneräiseen ihmiseen luotu ironinen, mutta myötäelävä katse. Erityistä on, että Stephensin Vanjassa kaikki roolit näyttelee yksi näyttelijä. Kahdeksan roolia, yksi näyttelijä.
Esitys saa Suomen kantaesityksensä Johanna Freundlichin ohjaamana 25.3., ja Taivassalin näyttämöllä rooleissa nähdään loistava Ilja Peltonen. Freundlichin auringontarkassa ohjauksessa Peltonen muuntuu henkilöstä toiseen ja kuljettaa yleisön läpi katkeransuloisten tapahtuminen, kipeiden tunteiden ja toteutumattomien unelmien.
Nimihenkilö Vanjan lisäksi näytelmän henkilögalleriaan lukeutuvat:
- Käytökseltään reteä elokuvaohjaaja Alexander
- Helena, jonka kauneus pistää kaikkien sukat pyörimään
- Alexanderin vaatimaton tytär Sonja, joka on Vanja-enonsa kanssa vuosikaudet uurastanut maatilalla itseään säästämättä
- Mikael, lääkäri, idealistinen luonnonsuojelija ja Sonjan päiväunelmien kohde
- Vanjan hupsahtanut äiti Elisa
- Kodinhoitaja Martta, jonka mielestä sivistynyt ihminen syö lounaansa kello yksi. Piste.
- Jaakko, maatilalla asusteleva vanha tyhjäntoimittaja
Riipaisevista aiheista huolimatta esityksessä vilahtelee hauskoja oivalluksia ja silmäkulmassa näkyy pilkettä.
Taivassali tarjoaa Vanjalle sopivasti intiimin tilan, ja lavastaja Katri Rentto on hyödyntänyt näyttämön erityisominaisuuksia ansiokkaasti. Renton suunnittelema näyttämökuva on hurmaava, ja Kansallisteatterin 30-luvulla rakennetun väliosan ulkoseinä on taidokkaasti valjastettu osaksi lavastusta. Eetu Hiltusen suunnittelemat valot luovat niin ikään huikean kauniita maailmoja. Rene Ertomaan orkestraalinen musiikki värittää tarinaa, täydentää tunnelmaa ja toimii eräänlaisena vastanäyttelijänä yksin näyttämöllä operoivalle näyttelijälle.
Suomen kantaesitys Taivassalissa 25.3.2026
