Professori, pääjohtaja Kai Savola (1931–2026)

Kai Savola siirtyi Kansallisteatteriin teatterinjohtajaksi ja pääjohtajan varamieheksi vuonna 1973 ja aloitti pitkän uransa pääjohtajana seuraavana vuonna. Hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1991. Aikaan sisältyi suuria koko teatterikenttää koskevia muutoksia, joiden keskellä Kai Savola vastasi määrätietoisesti, eleettömästi ja asiantuntevasti Kansallisteatterin kehityksestä. Hän varmisti teatterin aseman keskeisenä kansallisena instituutiona ja kansainvälisten virtausten välittäjänä Suomeen. Vuonna 1984 hänelle myönnettiin professorin arvonimi.

Tullessaan Kansallisteatteriin Savola oli perehtynyt draamaan ja teatteriin monipuolisesti. Hän oli toiminut Tampereen Työväen Teatterissa, Helsingin Kaupunginteatterissa ja Työväen Näyttämöiden Liitossa sekä Helsingin Ylioppilasteatterissa, jonka toiminta 1960-luvun taitteen ympärillä jätti pysyvät jäljet mukana olleiden myöhempään uraan. Työ oli monipuolista ja ajan avantgardistiset kokeilut Ylioppilasteatterin historiassakin näyttäviä. Savola toimi näyttelijänä ja hallinnossa, tutustui ulkomaisiin studionäyttämöihin ja oli suunnittelemassa Ylioppilasteatterin uutta tilaa. Kauteen sisältyi teatterivierailu Moskovaan ja Tallinnaan. Savolan kiinnostuksella myös kansainvälisiä yhteyksiä kohtaan oli siis pitkät juuret.

Toiminta Työväen Näyttämöiden Liiton johdossa vuosina 1962–1965 syvensi Kai Savolan draamantuntemusta ja laajensi ulkomaisia yhteyksiä sekä suomalaista teatterijärjestelmää koskevaa asiantuntemusta. Vuonna 1965 hän siirtyi Helsingin Kaupunginteatterin dramaturgiksi ja teatterin johtajan Sakari Puurusen assistentiksi. Kun Savola valittiin Tampereen Työväen Teatterin johtajaksi vuonna 1968, perusteluina esitettiin hänen perusteellinen koti- ja ulkomaisen draaman tuntemuksensa. Hänen tulopuheensa mukaan teatterin tehtävä oli ”tulkita teksti omassa ajassaan”, ja määrittely näyttää päteneen koko myöhemmän urakin ajan. Tampereella Savolaa luonnehdittiin vähäeleiseksi ja taustalla pysyväksi draaman tuntijaksi ja loistavaksi suunnittelijaksi, joka oli kohottanut teatterinsa maan kärkeen. 

Kai Savolan pitkän johtajakauden aikana Suomen Kansallisteatterin toiminta muuttui monin tavoin, mutta työn perusta pysyi vakaana: teatterin tuli edistää inhimillisiä arvoja sekä vaalia dramaturgista ja näyttämötoteutusten tasoa. Tässä hänellä oli kaikkina vuosina merkittävänä tukenaan teatterin dramaturgina toiminut vaimonsa, FM Terttu Savola. Kun Suomen teatterimaailmassa 1970-luvulla kuohui ja teatterista puhuttiin ohjaajien nimillä, Kansallisteatterissa panostettiin ohjelmistoon, ohjausten monimuotoisuuteen, näyttelijäntyöhön ja tilauudistuksiin. Seuraavalla vuosikymmenellä Kansallisteatterin linja sai aikaisempaa laajempaa kannatusta ja teatteri kunnostautui esimerkiksi merkittävien teatterivierailujen järjestäjänä. Kansallisteatterissa nähtiin kansainvälisesti tunnettujen ohjaajien vierailuja, useimmat Itä-Euroopan maista, ja kohuttuja ulkomaisia klassikkoesityksiä. Erityisen läheiset teatterisuhteet solmittiin Viroon.

Kai Savolan johtajakaudella Kansallisteatterin teatterirakennukseen tehtiin huomattava määrä korjauksia ja parannuksia, ja teatteri sai kaksi uutta näyttämöä, Willensaunan vuonna 1976 ja Omapohjan vuonna 1987. Studiotilojen suunnittelu oli ollut keskeistä koko Kai Savolan uran ajan, ja uusien näyttämöiden myötä kasvoi maine kokeellisena teatterina. Suuren näyttämön menestykset vaihtelivat vuosittain, ja parhaiten yleisö saavutettiin kotimaisilla uutuuksilla ja klassillisilla farsseilla. Pääjohtajakaudella teatterin katsojamäärät kasvoivat alkuvuosista 1980-luvun lopulle saakka erityisesti Suuren näyttämön suosion myötä, mutta laskivat 1990-luvun lamavuosien aikana. Samaan aikaan kuitenkin teatterin pienet näyttämöt olivat täynnä yleisöä ja teatterin taiteellinen asema oli arvostettu. Niiden myötä myös taiteellisen henkilökunnan keski-ikä laski merkittävästi.

Kai Savolalla oli hyvä suhde teatterin luottamushenkilöhallintoon, ja hän piti tärkeänä koko henkilökuntaa ja arvosti eri ammattikuntien työtä, vaikka oli sosiaalisissa suhteissa ja tiedottajana pidättyväinen. Suhteet lehdistöön olivat kompleksisemmat. Pääjohtajanakin Savola ansioitui suunnittelijana: kaudella vastattiin 1970-luvun alkupuolen ongelmiin, esimerkiksi kotimaisen draaman kysyntään, ja teatteria kehitettiin johdonmukaisesti. Pääjohtaja ei näytä viihtyneen julkisuudessa, mutta teatterin ohjat olivat hänen käsissään.

Kai Savola toimi pitkään Suomen Kansallisteatterin Säätiön hallituksen jäsenenä. Hänen kautensa päättyi keväällä 2026.