Jussi Moilan kirjoittama ja Sini Pesosen ohjaama Isän maa on armottoman inhimillinen ja lennokkaan humoristinen kuvaus yksilön kamppailusta itseään suurempia ongelmia vastaan.
Isän maa kertoo isistä ja lapsista, mielestä ja sen hauraudesta, sukupolvelta toiselle siirtyvistä traumoista, kaunasta ja anteeksiantamisesta. Se näyttää, miten Suomen sotien historia edelleen yllättävin tavoin vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme, ja miten yksilön ongelmia ei voi erottaa laajemmista kysymyksistä, jotka koskevat ihmislajia ja sen tulevaisuutta.
Tekijänsä omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä näytelmä tutkii miehistä itsestä kertomisen perinnettä tavalla, jossa minä ei ole voittamaton sankari, vaan tunteidensa kanssa elävä ihminen ‒ sekä lapsi että vanhempi. Onko ihmisen vallantahto voimakkaampi kuin hänen kykynsä tiedostaa tekojensa seuraukset ja muuttaa käytöstään? Millaista on mieheys ilman maskuliinisuuden vaikenevaa panssaria? Onko historiasta vielä mahdollista irtautua?
Isän maa on ensimmäinen osa Jussi Kylätasku -dramaturgipalkinnolla huomioidun näytelmäkirjailijan teossarjasta Merkintöjä egologisesta kriisistä. Moilan näytelmiä on esitetty useissa teattereissa ympäri Suomea ja ulkomaillakin. Kansallisteatterissa hänen teoksistaan on aiemmin nähty Jumalat (2025) sekä Neuvostoliitto ‒ tarina uskosta (2012). Näyttämöteoksen ohjaa Sini Pesonen, joka on aiemmin toiminut mm. Kokkolan kaupunginteatterin johtajana sekä ohjannut monia teoksia kotimaisiin teattereihin. Kansallisteatterissa Pesoselta on aiemmin nähty esitys Elämänvoima (2020), jonka hän kirjoitti ja ohjasi yhdessä Asta Honkamaan kanssa. Pesosen ja Moilan viimeisin yhteistyössä syntynyt esitys on Kuningatarnäytelmä Helsingin Kaupunginteatterissa (2025).
Kantaesitys Taivassalissa 14.1.2026
Isän maa on kirjoitettu osana Teatteri 2.0:n Uuden näytelmän ohjelmaa. Näytelmän kirjoittamista / esityksen valmistamista ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Koneen säätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja Helsingin kaupunki.
Näytelmän esitysoikeuksia valvoo Nordic Drama Corner Oy.
