Joel Lehtonen: Lintukoto

Myöhemmällä iällään kirjailija Joel Lehtonen hylkäsi puheliaan ja ailahtelevan Itä-Suomen ja kiintyi eleettömään ja vakaaseen Länsi-Suomeen. Uusi kesäpaikka löytyi Sääksmäen Vanajavedeltä – pieni saari nimeltään Vähä Vohli.

Matka Huopalahdesta taittui ensin junalla Hämeenlinnaan. Hämeenlinnasta jatkettiin pohjoisen suuntaan liikennöivällä laivalla. Hattulan kivikirkon kulttuurimaiseman, vehmaiden rantojen ja useiden kartanoiden jälkeen avautui Vanajaveden ulappa, jota laiva höyrysi toistakymmentä kilometriä, kunnes poikkesi pääväylältä Sääksmäen pappilan laituriin ja ohitti Vohlinsaaret. Niistä pienempi oli Lehtosen kesäsaari. Loppumatka hoitui soutuveneellä.

Vähä Vohlin kesistä (1925–1928) syntyi teos Lintukoto, joka on yksi kotimaisen kirjallisuutemme rakastetuimpia kesäkirjoja. Joel Lehtosessa oli ripaus Robinson Crusoeta. Hän nimitti mökkiään erakkomajaksi, jossa pääsi rauhaan maailman hälinältä. Saaressaan kirjailija tunsi aistien iloa, joka nauroi valituksille, pulalle ja kuolemalle. Aurinko antoi voimaansa jokaisen luun ytimeen.

Dramatisointi Jukka Rantanen
Lukija Veikko Honkanen
Äänittäjä Sami Hassinen