Selkoarvostelu: Orvot

Orvot

Orvot -esityksessä kaksi veljestä elää Amerikassa ilman vanhempiaan. Isoveli Treat pitää huolta pikkuveljestä Phillipistä, eristää hänet maailmasta. Tämä on klassinen tarina siitä, että pelko voi muuttaa rakkauden kontrolliksi.

Esityksessä asiat ja lavastus voivat kertoa lisää henkilöistä. Likainen asunto ei ole vain köyhä orvon koti, vaan myös suljettu maailma. Veljillä on yksinkertainen ruoka, kuten tonnikala ja majoneesi, ja yksinkertainen päivärutiini.

Pikkuveli Phillip ei tunne todellista maailmaa, joten hän luo oman todellisuutensa – se on mukava piilopaikka vaatekaapissa, nallelelu ja televisio. Kaapissa roikkuu valokuvia elokuvahahmoista. Hollywood-kuvat luovat esimerkin siitä, millainen mies voi olla. Kaapissa ovat punaiset takit ja ne liittyvät äidin kuvaan ja muistoon. Minusta, vaatekaappi liittyy hahmon sisäiseen maailmaan. Se on turvallinen paikka ilman isoveljeä, jossa ovat hänen lempikuvansa ja fantasiansa.

Isoveli näyttää tyypilliseltä 1980-luvun amerikkalaisen katukulttuurin mieheltä. Treat liikkuu vapaasti kaupungissa, kontrolloi Phillipin elämää kotona. Mutta hänen aggressiivisuutensa takana on pelko: hän ei halua jäädä yksin.

Harold, toinen hahmo ulkomaailmasta, tuo uusia sosiaalisia sääntöjä, rahaa perheeseen. Hänestä tulee myös veljeksille isähahmo. Elämä näyttää uudelta, mutta menneisyys ei katoa eikä kipu katoa.

Esityksen lopussa hahmojen ympärillä lentää saippuakuplia. Kuplat näyttävät, että kaikki elämässä on haurasta ja väliaikaista.

Tämä selkoarvostelu oli kieliharjoittelijamme Olha Znachkovan kirjoittama. Lue myös muut arviot: Toinen tasavalta, jos meiltä kysytään ja Personas – matka muistoihin.