Avauksia / Matti Patana – 25.2.2022

Silmäniskuja: Myrkkyä

""

Marraskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2006 Aleksandr Litvinenkon sisällä räjähti pieni ydinase. Hänen ystävikseen tekeytyneet Venäjän diktaattorin lähettämät murhaajat Andrei Lugovoi ja Dmitri Kovtun tarjosivat hänelle Lontoon Mayfairissa sijaitsevan Millenium Hotelin baarissa teetä, jota oli maustettu poloniumin radioaktiivisella isotoopilla 210.

Litvinenko oli loikannut Britanniaan ja saanut maan kansalaisuuden vuonna 2006. Hän oli hyvin perustein syyttänyt Venäjän johtajaa vuoden 1999 Venäjän kerrostaloräjäytyksistä, joiden perusteella tämä oli aloittanut jo toisen sodan Tšetšenian kapinallista tasavaltaa vastaan.

Millenium Hoteliin Litvinenko saapui suoraan Sohossa sijaitsevasta sushi-ravintolasta, jossa hän oli tavannut Venäjään erikoistuneen italialaisen turvallisuusalan konsultin Mario Scaramellan. Scaramella näytti hänelle haltuunsa saamaa nimilistaa, jossa oli Scaramellan ja Litivinenkon nimien lisäksi mm. Britanniasta turvapaikan saaneen Tšetšenian ulkoministerin Ahmed Zakajevin nimi. Hyytävin nimi listassa oli toimittaja Anna Politkovskaja, sillä Politkovskaja oli jo surmattu, mikä lisäsi listan uskottavuutta. Hermostunut Scaramella kertoi saaneensa listan Venäjän turvallisuuspalvelussa (FSB) työskentelevältä kontaktiltaan. Litvinenko kehotti Scaramellaa rauhoittumaan ja sanoi aikovansa selvittää listan todenperäisyyden. Sitä ennen hänellä olisi kuitenkin tapaaminen ystäviensä kanssa Millenium Hotelissa.

Marraskuun toisen päivän vastaisena yönä Litvinenko antoi ankarasti ylen ja aamulla hän tiesi varmasti tulleensa myrkytetyksi. Hän hakeutui sairaalaan, kertoi mistä on kyse ja tämän seurauksena hoitohenkilökunta laittoi hänet aluksi psykiatriseen tarkkailuun, ankara ripulointi, yrjöäminen ja hiustenlähtöhän ovat tyypillisiä vainoharhaisuuden oireita ja voihan vainoharhaisen ihmisen iho keltaiseksikin muuttua…

Tilanne muuttui, kun paikalle saapui Litinenkon taustan tunteva Scotland Yardin Brent Hyatt. Tutkimuksissa Litvinenkon elimistöstä löytyi jälkiä talliumista, mikä johti myrkytysdiagnoosiin. Diagnoosi, talliummyrkytys, oli väärä, mutta mahdollisti kuitenkin poliisitutkinnan aloittamisen.

”Sieltä saatiin bingo. Kyseessä oli alfasäteilyä aiheuttava poloniumin isotooppi 210.”

Lääkärit olivat toki tehneet aiemminkin mahdolliseen säteilymyrkytykseen liittyviä tutkimuksia, mutta he olivat tutkineet geigermittarin avulla gammasäteilyä eli säteilymyrkytyksistä yleisempää. Kun talliummyrkytykseen annettava hoito ei tehonnut, hoitoryhmä pyysi konsultointia toksiiniasiantuntijalta ja tämä otti Litvinenkolta uudet virtsanäytteet, jotka lähetettiin Britannian valtion ydinasekeskukseen Aldermastoniin. Sieltä saatiin bingo. Kyseessä oli alfasäteilyä aiheuttava poloniumin isotooppi 210. Myrkky, jota valmistetaan vain Venäjän Siperiassa sijaitsevassa laboratorioissa ja jota kukaan ei voi saada haltuunsa. Ellei saa siihen lupaa kaikkein korkeimmalta taholta.

Läntisessä maailmassa on tuskin yhtäkään ihmistä, joka ei olisi nähnyt ikonista uutiskuvaa kuolemaa tekevästä Aleksandr Litvinenkosta, sairaalavuoteessa makaavasta riutuneesta, mutta pelotta suoraan kameran silmän kautta myrkyttäjäänsä katsovasta entisestä FSB:n agentista. Uutiskuvaan on usein liitetty Litvinenkon viimeinen lausunto, joka ansaitsee tulla siteeratuksi. Kirjoitan tätä nimittäin helmikuun 24. päivänä vuonna 2022 eli päivänä, jonka tapahtumilta olisimme voineet säästyä, jos me kaikki helppoon elämään tottuneet länsimaiset ihmiset olisimme kuunnelleet Aleksandr Litvinenkoa marraskuun lopulla 2006.

”Tässä maatessani korviini kantautuvat kuitenkin selvästi kuoleman enkelin siiveniskut. Voi olla, että saan karistetuksi hänet kannoiltani, mutta joudun tunnustamaan, etteivät jalkani kanna minua karkuun niin nopeasti kuin toivoisin.  Siksi taitaa olla aika sanoa pari sanaa sille, joka on vastuussa tilastani. Jos saattekin minut vaiennettua, sillä on hintansa. Olette osoittautunut juuri niin raakalaismaiseksi ja häikäilemättömäksi kuin jyrkimmät kriitikkonne ovat väittäneet. Olette osoittanut, ettette kunnioita elämää, vapautta tai muitakaan sivistyneitä arvoja. Olette osoittanut, ettette ansaitse asemaanne ettekä säädyllisten miesten ja naisten luottamusta.

Yhden miehen te saatatte onnistua vaientamaan, presidentti Putin, mutta vastalauseiden myrsky tulee nousemaan kaikkialta maailmasta ja soimaan korvissanne elämänne loppuun asti.  Antakoon Jumala anteeksi sen, mitä olette tehnyt – ette ainoastaan minulle vaan rakkaalle Venäjällemme ja sen kansalle.”

Aleksandr Litvinenko, 21. marraskuuta 2006

Litvinenko kuoli kaksi päivää myöhemmin. Tieto myrkyn laadusta tuli liian myöhään.

Sarjamurhaaja Lontoossa

On sääli, että Litvinenko oli väärässä. Nyt, lähes 16 vuotta myöhemmin, kuulemme vastalauseiden myrskyn kaikkialta maailmasta. Mutta siihen tarvittiin diktaattori Vladimir Putinin käynnistämä eurooppalainen sota, raakalaismainen ja häikäilemätön hyökkäys Ukrainaan. Siitä huolimatta, että Metropolitan Police joutui ravaamaan ympäri Lontoota säteilymittareiden kanssa, siitä huolimatta, että Lugovoin ja Kovtunin yhteys Venäjän tiedustelupalveluun oli todistettavissa ja siitä huolimatta, että poloniumin isotooppia 210 sai käyttää vain käytännössä Vladimir Putinin luvalla, Britannian hallituksen reagointi oli verrattavissa päästäisen karjuntaan. Tässä puhui nimittäin raha. Britannian pääministeri Tony Blair, yksi 2000-luvun suurimmista pettymyksistä, oli kiehnännyt ja kuolannut Vladimir Putinin ja hänen isännöimiensä oligarkkien rahojen perässä aina siitä lähtien, kun Putinin valtaanpääsy alkoi olla ilmiselvää. Blair jopa saapui Pietariin tapaamaan Putinia kesken vuoden 2000 presidentinvaaleja, tukien käytännössä Putinin presidentinvaalikampanjaa.

Vastaehdokkaina olleille aidoille demokraateille Blair ei suvainnut jakaa mitään huomiota ja Putinin vastalahjana Britannia sai venäläiset oligarkit Lontooseen rahojaan sijoittelemaan. Samalla se sai heidän mukanaan viime vuosiin asti jatkuneen murha-aallon, jossa venäläistä siirtokuntaa ja heidän brittiläisiä avustajiaan on surmattu Putinin kätyrien toimesta joka puolella Lontoota ja Britanniaa. Epämääräisiä liikemiehiä ja juristeja on pudonnut ikkunoista, jäänyt metron alle, onpa yksi helikopterikin räjähtänyt. Yhteistä heille on ollut joko venäläisyys taikka yhteys Lontoon venäläiseen siirtokuntaan. Yleisin tappotapa on kuitenkin ollut myrkky. Viattomalta vaikuttava myrkky, jota on saatettu luulla vaikka käärmeen pistoa vastaavaksi. Myrkky, joka ei ole vaivannut coroneria pitämään varttituntia pidempää kuolinsyytutkimusta, jonka päätökseksi tulee luonnollinen kuolema.

”–valtaan ja sen lieveilmiöihin keskittyneet Shakespearen draamat ovat tänä päivänä aivan yhtä täyttä tavaraa kuin aiemminkin.”

William Shakespearen näytelmässä Hamlet myrkyttäjänä toimii Claudius motiivinaan vallan saaminen itselleen. Olen lukenut, että on tahoja, jotka pitävät Shakespearen näytelmiä jo vanhentuneina (tämä varmasti päteekin esimerkiksi komediaan Kuinka äkäpussi kesytetään, jonka esittäminen tämän päivän asenteilla varustetulle yleisölle on hupaisa ajatus), mutta väitän, että valtaan ja sen lieveilmiöihin keskittyneet Shakespearen draamat ovat tänä päivänä aivan yhtä täyttä tavaraa kuin aiemminkin. 24.2.2022. todistaa, että vallanhaluinen ja vallanjanoinen hallitsija on aivan yhtä suuri kusipää, kuin mitä se oli Shakespearenkin aikoina. Ja vallananastaja-kuningas, ”sukurutsainen ja irstas peto älynsä lumoin, kavaltajanlahjoin”, kaatamassa myrkkyä edeltäjänsä korvaan tuo mieleen vallankäyttäjän, joka tarvittaessa on valmis toimimaan samalla tavalla. Ei valtaa saadakseen, ei tässä tapauksessa, vaan kostaakseen, näyttääkseen kuka on kuka, pelon ilmapiiriä luodakseen.

Litvinenko ei ollut ainoa tapaus, kaikki tiedotusvälineitä seuraavat ihmiset muistanevat vakooja Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä Julian. 4. maaliskuuta 2018 he lyyhistyivät puistonpenkille Salisburyn kaupungissa Britanniassa. Tällä kertaa Putin käytti (anteeksi, käytätti, Putin itse on niin pelokas, että hänen vastaanotolleen saapuvat lakeijat joutuvat tekemään koronatestin aina ennen tapaamista) novitšokia, kemiallista asetta, joka on yhtä tappava kuin venäläinenkin. Sitä oli sivelty heidän kotiovensa kahvaan. Skripalit selvisivät koettelemuksestaan hengissä, mutta tappajat olivat heittäneet myrkkyä sisältäneen hajuvesipullon tavalliseen roskakoriin. Sieltä sen löysi Charlie Rowley, roskakoreista elintarpeita kerännyt kovia kokenut laitapuolenkulkija, joka antoi pullon lahjaksi naisystävälleen Dawn Sturgessille, joka sipaisi ainetta ranteisiinsa. Rowley selvisi tapauksesta nipin napin elävien kirjoihin, Sturgess menehtyi.

”Tämä myrkky tottelee nimeä Brexit.”

Britannian silloinen pääministeri Theresa May oli Cameronin hallituksen sisäministerinä ollessaan evännyt Litvinenkon lesken, Marina Litvinenkon miehensä murhaa koskevat tutkimuspyynnöt, mikä luonnollisesti yllytti Putinia jatkamaan samalla linjalla. Niinpä on täysin oikeudenmukaista, että pääministeri May joutui vuonna 2018 syömään sen pilaantuneen puuron, jonka sisäministeri May oli hänelle keittänyt. Mayn toimet eivät auttaneet mitään. Syyllisiä ei saatu tuomiolle, eikä muutaman diplomaatin karkotuksella ollut mitään vaikutusta murhan (ei pidä unohtaa, että Sturgess kuoli, vaikka ei kohde ollutkaan) tilaajaan, Vladimir Putiniin. Eikä tämä konkreettinen myrkky, novitšok, ollut ainoa Putinin käyttämä myrkky, jonka kanssa May joutui takeltelemaan ja tämä toinen myrkky tuhosi hänen uransa valtiomiestasolla. Tämä myrkky tottelee nimeä Brexit.

Vain pieni vihje ja he hoitavat itse lopun

Toisessa Shakespearen klassikossa, Othellossa, petollinen Jagokin käyttää myrkkyä, mutta hän kaataa sitä maurin korvaan valheen ja panettelun muodossa. Vastaavaa ovat Venäjän trollitehtaat suoltaneet länsimaiden kansalaisten korviin jo vuositolkulla ja sitä ovat menestyksellä levittäneet eteenpäin heidän hyödylliset idioottinsa, Euroopan populistipuolueet ja Yhdysvaltain republikaaninen puolue.

Vuonna 2016, kun Brexit kansanäänestys pidettiin Britanniassa, Brexitin kannattajat voittivat prosentein 51,9% – 48,1%. Äänestystä edelsi Venäjän trollitehtaiden valhekampanja sosiaalisessa mediassa, jossa kerrattiin brexiteerien valhekampanjaa ja keksittiin lisävalheita, joita puolestaan brexiteerit jakoivat eteenpäin. Sulassa sovussa, Nigel Farage ja Boris Johnson FSB:n kanssa.

Tuloksesta sen verran, että marginaali on jo muutenkin niin pieni, ettei tuloksesta olisi tullut tehdä lopullista eropäätöstä. Ja ottaen huomioon sen, kuinka monen äänestäjän päätös perustui puhtaaseen valhepropagandaan, olisi ollut aihetta perua koko kansanäänestyksen tulos. Nykyinen pääministeri Boris Johnson, yksi pääbrexiteeri ja patologinen valehtelija, on kuitenkin kieltänyt parlamentaarisen tutkimuksen siitä, mikä oli Venäjän osuus kampanjointiin liittyvässä disinformaatiossa. Hän pelkää, että jo toteutunut Brexit menettää legalisuutensa.

”Vielä käsittämättömämpää oli, että ne menivät ihmisiin kuin häkä, mikä kertoo surullista tarinaa yhdysvaltalaisten yleissivistyksestä.”

Vuonna 2016 pidettiin myös Yhdysvaltain presidentinvaalit, jotka voitti äänestyksen hävinnyt, mutta valitsijamiesten enemmistön saanut Donald Trump. Vaaleihin liittyi massiiviset mittasuhteen saanut venäläinen trollitehtailu, jossa mm. perustettiin republikaanisen puolueen nimissä sosiaalisen median valetilejä, joista jaettiin täysin käsittämättömiä vaihtoehtoisia totuuksia äänestäjille. Vielä käsittämättömämpää oli, että ne menivät ihmisiin kuin häkä, mikä kertoo surullista tarinaa yhdysvaltalaisten yleissivistyksestä. Kaikista käsittämättömintä oli, että republikaanisen puolueen työntekijät jakoivat näitä vaihtoehtoisa totuuksia eteenpäin. Näin nämä isänmaallisuudellaan ylvästelevät konservatiivit tekivät tietämättään itsestään Venäjän valtion agentteja suorittaen rinta rottingilla sen työn, jota varten yleensä toiseen maahan sijoitetaan vakoojia. On piinallisen selvää, kuinka vaaleissa olisi käynyt ilman venäläistä törkykampanjaa. Äänestäjät olisivat lähettäneet pellen takaisin Trump Toweriin. Mutta vuonna 2016 Venäjä sai hyödyllisen idiootin parhaalle mahdolliselle paikalle, Valkoisen talon ovaaliin huoneeseen. POTUS oli trolli numero yksi. Kaikki Putinin toiveet olivat realisoitua loppiaisena 2021, kun roskaväki yritti Yhdysvalloissa vallankaappausta epäonnistuen. Yrityksen onnistuminen olisi taannut Trumpin presidenttiyden ilmeisen tavoitteen eli autoritaarisen oligarkian.

”Aluksi on hyvä tajuta, että Putin ei missään vaiheessa ole ollut länsimaiden ystävä.”

Mutta miksi Vladimir Putin halusi horjuttaa länsimaista demokratiaa? Aluksi on hyvä tajuta, että Putin ei missään vaiheessa ole ollut länsimaiden ystävä. Hän ainoastaan teeskenteli länsimaiden ystävää niin kauan, kun siitä oli apua hänen valtansa pönkittämiselle. Putinin todellinen luonne välähteli kuitenkin aina välillä tämän uuden vuosituhannen alkuvuosina, hyvänä esimerkkinä se, mitä tapahtui New Yorkin Guggenheim-museossa syyskuussa 2005.

Varkaan paratiisi

Putinille esiteltiin museon esineistöön jostakin syystä eksynyt kitsch-esine, alkuperäisen kokoinen vodkalla täytetty lasinen Kalashnikov-rynnäkkökiväärin jäljennös. Putin ihastui esineeseen, vinkkasi henkivartijoilleen, jotka asiasta suurempaa numeroa tekemättä ottivat lasisen torrakan seinältä ja veivät parempaan talteen. Isännät jäivät tuijottamaan ällistyksestä sanattomina. Ja tässä näkyy konkreettisesti se, mitä Vladimir Putin on. Varas.

Koko presidenttikautensa hän on toiminut varkaan periaatteilla ja on väitetty varsin hyvin perustein, että ne siivut, jotka hän on kiristämällä varastanut itselleen uskollisilta oligarkeilta (jotka puolestaan varastivat oman omaisuutensa Neuvostoliiton hajoamisprosessin aikana) ovat tehneet hänestä maailman rikkaimman miehen. Vallan menettäminen tarkoittaa sitä, että hän menettää vallan lisäksi kaiken varastamansa.

”Kyse on Ukrainan demokratiakehityksestä ja pelosta siitä, että aidon demokratian kaipuu tarttuisi sieltä myös Venäjälle.”

Ukrainassa kyse ei oikeasti ole sen halusta liittyä Natoon, Nato on pelkkä tekosyy ja vipuvarsi. Kyse on Ukrainan demokratiakehityksestä ja pelosta siitä, että aidon demokratian kaipuu tarttuisi sieltä myös Venäjälle. Putin ei halua menettää itseltään sitä Venäjää, joka on varkaiden paratiisi. Vai olisiko parempi sanoa yksikössä, varkaan, Vladimir Putinin.

Ja kyse on myös lännen vetovoimasta, joka vetoaa ukrainalaisiin ja voi vedota myös venäläisiin. Tästä syystä Putin on trollannut kaikissa lännen vaaleissa, joissa on ollut mahdollista hajottaa lännen yhtenäisyyttä. Tavoite on yhtä aikaa yksinkertainen ja monimutkainen. Tarkoitus on ollut romahduttaa länsimainen demokratia samalle tasolle kuin millä Venäjä itse mataa tukemalla rahallisesti oikeistopopulistisia Putinille myönteisiä puolueita. Ja se on toiminut, Yhdysvallat on muuttunut Venäjän onnistuneiden epäsymmetristen sotatoimien (sanotaan tämä nyt suoraan) seurauksena taantuvaksi demokratiaksi. Osasyynä on tietenkin se, että Yhdysvallat on talouspolitiikkanaan jo yli 40 vuoden ajan noudattanut taloustieteellistä epäsikiötä, markkinaliberalismia, joka surkeaan sosiaalipolitiikkaan yhdistettynä on tehnyt Yhdysvalloista globalisaation edistyessä erityisen haavoittuvan.

”Mutta Yhdysvallat ja länsi ovat vielä jokseenkin sekavassa tilassa ja pandemian jäljiltä kansalaisten välillä on eripuraa ympäri Euroopan. Putinin logiikan mukaan nyt on siis oikea hetki valloittaa Ukraina.”

Edellä mainittu strategia ei ole kuitenkaan toiminut tarpeeksi nopeasti eikä vallanmuutos Yhdysvalloissa ollut pysyvä. Mutta Yhdysvallat ja länsi ovat vielä jokseenkin sekavassa tilassa ja pandemian jäljiltä kansalaisten välillä on eripuraa ympäri Euroopan. Putinin logiikan mukaan nyt on siis oikea hetki valloittaa Ukraina. Tässä hän on kuitenkin laskenut ilmeisen väärin. On todennäköistä, että länsi yhdistyy ja Venäjälle myönteiset puolueet vajoavat marginaaliin. Jos näin ei käy, on pakko tunnustaa, että epäonnistunut ja jyrkästi eriarvoistava talouspolitiikka on Euroopassakin ajanut ihmiset tilanteeseen, jossa atavistiset tunteet ovat ajaneet ihmisen normaalin itsesuojeluvaiston ohi ja poliittisen värikartan ruskeat ja mustat sävyt ovat saaneet osakseen liian monen kiintymyksen.

Suomi

Entä Suomi? Olemmeko turvassa? Emme sataprosenttisesti. Välitöntä uhkaa ei ole, sillä emme ole samassa asemassa kuin Ukraina. Mutta jos Ukraina osoittautuu Venäjän armeijalle helpoksi (epäilen että ylimielinen Putin tulee kokemaan häijyjä yllätyksiä), saatamme joutua vaaravyöhykkeeseen. Putin on nostalgikko, joka mitä ilmeisimmin kaipaa Venäjän vanhoja rajoja. Vanha viisaus (tai viisastelu) kuuluu: Mihin venäläinen sotilas on joskus saappaansa iskenyt, kuuluu venäläisen mielestä Venäjälle. Ja tämähän pätee Suomeen, entiseen suuriruhtinaskuntaan. Toisen sanonnan mukaan ruokahalu kasvaa syödessä. Tämäkin sanonta saattaa päteä, varsinkin kun puhutaan niin ahneesta ihmisyksilöstä kuin mitä Vladimir Putin on.

”Putin on nostalgikko, joka mitä ilmeisimmin kaipaa Venäjän vanhoja rajoja.”

Sitten on myöskin pakko (kyllä, ihan pakko) ottaa esiin kysymys Natosta. Pitäisikö meidän liittyä Natoon. Puhtaasti oma henkilökohtainen mielipiteeni (eli tämä ei ole Suomen Kansallisteatterin mielipide, ainoastaan sen vahtimestarin yksilöllinen) on: Kyllä.

Suomi kuuluu läntiseen arvoyhteisöön. Me olemme jo Naton rauhankumppaneita. Tämä on jo siirtänyt Suomen Venäjän silmissä vihollisten puolelle. Venäjä on tasaisin väliajoin ”vahingossa” rikkonut lentokoneillaan Suomen ilmatilaa. Vuoden 2015 pakolaiskriisin aikaan Venäjä toimitti suuren määrän pakolaisia Suomen rajalle painetta luomaan, tietäen maan poliittisen ilmaston. Venäjä on hankkinut Suomesta maapalstoja alueilta, jotka ovat tärkeitä Suomen strategisen puolustuksen kannalta. Venäjän lehdistö on käsitellyt suomalaista lastensuojelua epärehellisellä tavalla. Lyhyesti: Venäjä on jo vuosia tasaisin väliajoin käyttäytynyt Suomea kohtaan tavoilla, joilla ystävä ei käyttäydy. Mutta koska olemme Naton kanssa vain rauhankumppaneita, meillä on pelkästään Nato-jäsenyyden haitat. Niiden etua, täysjäsenyyden turvallisuustakuita, meillä ei ole. Toisin sanoen, olemme tällä hetkellä itse asiassa asemassa, joka on kannaltamme hyvin haitallinen.

”Suomen puolueettomuus on aina ollut vain rauhanajan puolueettomuutta.”

Suomen puolueettomuus on aina ollut vain rauhanajan puolueettomuutta. Jokaisessa käymässämme sodassa olemme joutuneet liittoutumaan ja myös talvisodassa 1939 Stalin suostui rauhaan vain, koska hän pelkäsi Britannian ja Ranskan julistavan Neuvostoliitolle sodan eli talvisodassakaan emme olleet tyystin yksin, rintamalla toki eikä tämä fakta vähennä rintamasotilaiden sankaritarinan arvoa millään tavoin.

Ja keiden kanssa olemmekaan liittoutuneet? Jatkosodassa Hitlerin Saksan kanssa ja sodan jälkeen olimme YYA-sopimus nimisessä pakkoliitossa Neuvostoliiton kanssa. Nato-jäsenyyden vastustajat hokevat usein Yhdysvaltojen kanssa liittoutumisen pahuudesta. Mutta maan, joka on liittoutunut kahden 1900-luvun pahimman diktatuurin kanssa, kansalaiselta vaatii joko paljon pokkaa tai vaihtoehtoisesti täydellistä historiattomuutta ruikuttaa Yhdysvaltain kanssa liittoutumisen pahuutta. Yhdysvallat ei ole mikään enkeleiden maa, mutta ainakin viime vuosikymmenen puoliväliin asti se on ollut kuitenkin maa, jonka vaikutus Eurooppaan on ollut stabiloiva. Tulevaisuus näyttää, mitä se vastaisuudessa tulee olemaan.

Suru

Ukrainaa ajatellessa tulee kuitenkin päällimmäisenä mieleen suru. Suru paljon kärsinyttä kansakuntaa kohtaan. Vladimir Putin on kyseenalaistanut Ukrainan oikeuden elää itsenäisenä valtiona. Paremmin perustein voi kuitenkin kyseenalaistaa Venäjän oikeuden hallita Ukrainaa millään tavalla. Syitä on useita, mutta suurin syistä on holodomor, eli 1930-luvun alussa Neuvostoliiton vasiten Ukrainassa aiheuttama nälänhätä, joka johtui siitä, että venäläiset varastivat ukrainalaisilta maanviljelijöiltä siemenviljan. Kyseessä oli kansanmurha, jossa käytettiin nälkää aseena ja joka karkean arvion mukaan aiheutti yli 10 miljoonaa kuolonuhria. Se on suurempi määrä kuolleita, kuin mitä natsien juutalaisiin kohdistama holokausti aiheutti. Tämän kansanmurhan toteuttajalla, Venäjällä, ei voi olla mitään oikeutusta esiintyä murhaamiensa ihmisten jälkeläisten hallitsijana. Tämä pätee nyt ja ikuisesti.

On muistettava myös se, että nimenomaan ukrainalaiset joutuivat ottamaan II maailmansodassa vastaan natsien hyökkäyksen raaimman voiman. Vertailun vuoksi: Suhteessa jokaiseen II maailmansodassa tuhottuun ranskalaiskylään Ukrainassa tuhottiin 40 kylää. Kyseessä oli hävityksen kauhistus.

”Venäläiset ansaitsisivat valtionpäämiehen, jolle omat kansalaiset eivät ole pelkkää hahmotonta massaa, tykinruokaa, jonka voi uhrata oman vallanhalun alttarille.”

Surku tulee tietysti myös venäläisiä, jotka ansaitsisivat parempaa kuin mitä tsaarit, Lenin, Stalin, muut neuvostosatraapit ja Boris Jeltsin ovat olleet Vladimir Putinista puhumattakaan. Venäläiset ansaitsisivat valtionpäämiehen, jolle omat kansalaiset eivät ole pelkkää hahmotonta massaa, tykinruokaa, jonka voi uhrata oman vallanhalun alttarille. Venäjän näkyvin oppositiojohtaja ja Putinin myrkytysorgioiden viimeisin kansainvälistä julkisuutta saanut uhri, nippa nappa hengissä selvinnyt Aleksei Navalnyi on hyvin rohkeasti pyrkinyt ridikuloimaan Putinia, nimittäen häntä Vladimir Kalsarinmyrkyttäjäksi, viitaten tapaan, jolla hänet yritettiin ottaa pois päiviltä. Rohkeus on vienyt häneltä vapauden, mutta toistaiseksi hänen turpaansa ei ole saatu tukittua, mikä on tietenkin rohkaisevaa. Valtaosa kansasta on kuitenkin peloteltu hiljaiseksi ja tätä kirjoitettaessa hiljaisuus tuntuu liian kovaääniseltä.

”Valtaosa kansasta on kuitenkin peloteltu hiljaiseksi ja tätä kirjoitettaessa hiljaisuus tuntuu liian kovaääniseltä.”

Mutta vuonna 1918, kun Venäjän valkokaartilaiset tilapäisesti vapauttivat Jekaterinburgin ja valtasivat siellä Ipatjevin talon, jonka kellarissa viimeinen tsaari perheineen murhattiin, he löysivät talon vesiklosetin seinältä kirjoituksen:

SINÄ YÖNÄ BALTHASARIN SURMASIVAT HÄNEN OMAT PALVELIJANSA. 

Vladimir Putinin kannattaa muistaa, että Venäjällä reagoidaan armottomasti sitten, kun mitta on täysi.

Tätä juttua kirjoitettaessa lähteinä ovat olleet toimittaja Masha Gessen, Yalen yliopiston historian professori Timothy Snyder sekä toimittaja Heidi Blaken kirjoittama tietokirja From Russia with Blood.

Virheet ovat minun, vaikka mieli tekisi syyttää kolmea edellä mainittua.

Idea kirjoitukseen tuli Shakespearen Hamletista. Ja siitä, mitä Vladimir Putin kehtasi nimipäivänäni tehdä.

Ohita esitysten esittelykaruselli

Kansallisteatterin joulukuu

""

Lauletut laulut

Musiikillinen aikamatka 150-vuotiaan Kansallisteatterin historiaan
Vallilan Kansallisteatteri
Tutustu ja osta lippu
""

Tritonus

Kjell Westö
Tarina saaristosta, yksinäisyydestä ja musiikista
Vallilan Kansallisteatteri
Tutustu ja osta lippu
""

Jukka Puotila -show 2022

Jukka Puotila — Taina West
Viidentoista vuoden putki jatkuu!
Suuri Näyttämö
Tutustu ja osta lippu
""

Ronja, ryövärintytär

Astrid Lindgren
Tervetuloa seikkailujen näyttämölle!
Suuri näyttämö
Tutustu ja osta lippu
""

Ensimmäinen tasavalta

Esa Leskinen
K. J. Ståhlberg ja taistelu suomalaisesta demokratiasta
Suuri näyttämö
Tutustu ja osta lippu