""
Omapohja

Talo

Taina West
Ystävyydestä ja elämän rajallisuudesta, sydämellisesti
Kesto 1 h 20 min, ei väliaikaa

Esittely

Elämä on käännekohdassa, mutta lupaako se hyvää vai huonoa?
Näyttelijäkonkari Riikka (Pirjo Luoma-aho) ostaa vaarinsa rakentaman rintamamiestalon maaseudulta, lapsuutensa maisemista. Talon entinen omistaja ja Riikan naapuri Tarmo (Petri Liski) on yksinäinen vanhapoika, avulias ja käytännöllinen jokapaikanhöylä, joka tuntuu tuppautuvan paikalle juuri silloin, kun se kaikkein vähiten sopii. Maalaismiehen arkinen julkisivu ei kuitenkaan kerro koko totuutta yksinäisen miehen elämästä.

Piireissä pyörineen itsekeskeisen taiteilijanaisen ja maanläheisen peräkammarin isännän maailmat eivät kohtaa kolhuitta. Vähitellen ennakkoluulojen takaa tulee näkyviin ihminen: toinen, kuulija ja tukija. Kenties se, mikä näytti lopulliselta, voi olla uuden alku?

Taina Westin kirjoittama Talo on lämminhenkinen esitys elämän rajallisuudesta ja kahden yksinäisen ihmisen epätodennäköisestä ystävyydestä ‒ siitä, kuinka tärkeää on yhteys toiseen, jotta voisimme löytää uutta itsestämme. Esityksen ohjaa monien menestysesitysten tekijä Laura Jäntti, ja sen rooleissa esiintyvät Kansallisteatterin karismaattiset näyttelijät Petri Liski ja Pirjo Luoma-aho.

"Mä halusin olla ihminen, jolla on syöpä. En syöpä, jolla on ihminen."
Riikka

Kantaesitys Omapohjassa 1.11.2023

Tekijät

Näyttämöllä

Työryhmä

Ohjaus
Laura Jäntti
Lavastus- ja pukusuunnittelu
Auli Turtiainen
Valosuunnittelu
Eetu Hiltunen
Äänisuunnittelu
Mikko Pietilä
Naamioinnin suunnittelu
Petra Kuntsi

Arviot ja artikkelit

""
Uutinen

Taina Westin kirjoittama Talo huokuu lämpöä ja juurevaa ystävyyttä

Lue uutinen
Anneli Välinoro – Kulttuuritoimitus

Ikä tuo tullessaan aina tilinpäätöksen – Tämäkö minusta tuli? Arviossa Kansallisteatterin Talo

Laura Kytölä – Helsingin Sanomat

Kaikki­tietävä kaupunkilainen ja perä­kamariin jämähtänyt maalainen ystävystyvät Taina Westin sympaattisessa näytelmässä

Selina Keränen – Apu

Talo – Kahden yksinäisen sympaattinen kohtaaminen Kansallisteatterissa antaa toivoa