Kansallisteatteri julkistaa lisää kevätkauden ohjelmistouutuuksia
Tiina Puumalaisen uutuusnäytelmä Lady T kertoo Britannian Rautarouva Margaret Thatcherin viimeisistä elinvuosista muistisairaana Lontoon The Ritz -luksushotellissa. Kristian Smedsin Lapin Faarao kutsuu esiin taiteen ja henkimaailman ikiaikaista liittoa, ja luvassa on muun muassa musiikkia, meditaatiota ja tietovisaa. Koreografi Sonya Lindforsin ONE DROP on yhteiskunnallisesti vaikuttava ja visuaalisen lumoava teos kolonialismin ja kapitalismin historioista. Heikki Huttu-Hiltusen ohjaama menestysesitys Leikin loppu palaa ohjelmistoon yleisön pyynnöstä. Oboh on nuoren näyttelijä Leo Ikhilorin taiteellinen opinnäytetyö. Mascu-Fuck on taiteilija Moe Mustafan tanssia ja monologeja yhdistävä sooloteos, joka ravistelee maskuliinista yhteiskuntaa vatsatanssin kautta. Lavaklubilla nähdään suosittujen Sarvivälke- ja Kuka minä olen -esitysten kiertueversiot.
Lady T – Hyvää yötä, Margaret Thatcher
Lady T on Tiina Puumalaisen kirjoittama ja ohjaama uutuusdraama Britannian Rautarouvan ja alipalkatun hotellityöntekijän kohtaamisesta.
Jouluna 2012 Lontoon The Ritz -hotelliin muuttaa muistisairauden kuluttama nainen. Hän on enää varjo entisestään, vaikka hetkittäin näkyviin ilmaantuu vielä viiltävän itsetietoinen poliitikko. Vain hyvin harvat tietävät, että Margaret Thatcher tekee hidasta kuolemaa sviittinsä yksinäisyydessä.
Yksi näistä harvoista on Linda, hotellin pätkätyöläinen, jonka palkka ei riitä elämiseen ilman lisätienestejä. Linda on kuihtuneen hiilikaivoskaupungin kasvatti, jonka elämään Thatcherin politiikalla on ollut järisyttävä vaikutus.
Maalaamosalin intiimillä näyttämöllä hehkuvat Kansallisteatterin näyttelijätaiturit: Paula Siimes Thatcherina ja Maria Kuusiluoma hotellityöntekijä Lindana.
Lapin Faarao kutsuu ihmettelemään ihmettä
Lapin Faarao jatkaa ohjaaja Kristian Smedsin pohjoisen taiteilijoista inspiroituneiden, epäsovinnaisten näyttämöteosten sarjaa. Aiemmat Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä nähdyt esitykset ovat olleet Palsa (2014) ja Tabu (2015).
Taiteilija Reidar Särestöniemen henkinen jälki suomalaisessa taiteessa ja yhteiskunnassa on merkittävä. Hänen henkilöään ja taidettaan on vuoroin rakastettu ja vihattu, ylistetty ja pilkattu. Suurten ristiriitojen, värien ja visioiden taiteilija jätti jälkeensä ison puumerkin.
Esitys kutsuu esiin Särestöniemen henkistä perintöä. Näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin johdolla sukelletaan Lapin Faaraon ihmeelliseen maailmaan. Verneri Pohjolan ja Kirke Karjan esittämä musiikki puhaltaa ja soi läpi esityksen. On tarinankerrontaa ja runoutta. On hiljaisuutta ja havinaa. On rauhallista ja radikaalia.
ONE DROP on rajoja rikkova teos kolonialismin ja kapitalismin historioista
ONE DROP on palkitun koreografi Sonya Lindforsin viihdyttävä ja viiltävän analyyttinen teos, jossa teatterin, nykykoreografian, katutanssin ja oopperan maailmat vuotavat toisiinsa.
Yhteiskunnallisesti vaikuttava, visuaalisesti lumoava ja karismaattisen esiintyjäkaartin tähdittämä esitys on saanut ylistystä ympäri Eurooppaa. Suomalaisen mustan näyttämötaiteen merkkiteos vierailee Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä toukokuussa. Esitys jatkaa Lindforsin monivuotista teossarjaa, joka käsittelee valtaa, representaatiota ja mustan kehon politiikkaa.
Teoksen nimi viittaa sekä reggaemusiikin “one drop” -rumpurytmiin että Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa luotuun rotuerottelulakiin (Race Separation Act), jonka mukaan yksi pisara "mustaa” verta teki ihmisestä ulkonäöstään huolimatta mustan. Yhden pisaran sääntö teki näkyväksi sen, miten rodun teknologia luotiin hallitsemaan ja epäinhimillistämään mustia ja ruskeita ihmisiä.
Menestysesitys Leikin loppu palaa ohjelmistoon
Heikki Huttu-Hiltusen ohjaama Leikin loppu on työryhmän, Teatteri Siperian ja Kansallisteatterin yhteistuotanto, ja se sai ensi-iltansa Maalaamosalissa 9.4.2025. Esitys keräsi runsaasti kiitosta sekä yleisöltä että kriitikoilta, ja se palaa ohjelmistoon keväällä.
Samuel Beckettin absurdissa klassikkonäytelmässä tuhotun maailman raunioilla asuvat kellariinsa piiloutuneet viimeiset eloonjääneet: sokea Hamm ja häntä palveleva Clov. Dystopian keskellä jäljellä ei ole enää mitään muuta kuin rippeet loputtomalta tuntuvasta valtapelistä, joka jatkuu jatkumistaan.
Kun teokseen tarttuvat liikenneonnettomuudessa halvaantunut näyttelijä Pekka Heikkinen ja pakolaisena maahan tullut näyttelijä Bakr Hasan, on palvelijan ja palveltavan roolien lisäksi kysymys monesta muusta tasosta ‒ eikä kaikki ole niin ilmeistä kuin päältä näyttää. Kaksikon alkuasetelma on selkeä: maahanmuuttaja palvelijana ja ”eurooppalainen” pyörätuoliin vaipunut valittaja palveltavana. Aikaamme peilaava klassikkonäytelmä osoittaa jälleen olevansa ajankohtaisempi kuin koskaan aiemmin.
Näyttelijä Leo Ikhilorin taiteellinen opinnäyte Oboh yhdistää rituaalin, ruumiillisuuden ja synkän estetiikan
Oboh on nuoren ja taitavan Leo Ikhilorin Tampereen yliopiston teatteritaiteen tutkinto-ohjelma Nätyn taiteellinen opinnäyte. Esitys on karkean lohdullinen ja autofiktiivinen tulkinta minuudesta – kertomus yksinolosta, yksinhuoltajaperheestä ja väkivallasta levottomien sielujen lähiössä.
Teos ammentaa inspiraationsa Lounais-Nigerian Esan-heimon kulttuuriperinteistä ja yhdistää rituaalin, ruumiillisuuden ja synkän estetiikan. Se on taru, luomiskertomus ja kasvutarina pojasta nimeltä Oboh.
Esitys yhdelle näyttelijälle yhdistää tanssin, musiikin ja voimakkaan ruumiillisen ilmaisun monodraaman muotoon.
Mascu-Fuck käsittelee epäonnistuneiden suhteiden aiheuttamia haavoittuvuuksia
Mascu-Fuck on taiteilija Moe Mustafan sooloteos, jossa uhmataan rajoittavaa miehen mallia vatsatanssilla. Esitystä ovat inspiroineet ikoniset egyptiläiset vatsatanssijat, kuten Suhair Zaki ja Samia Jamal.
Teos käsittelee homoksi kasvamista, hylkäämiskokemuksia, vanhempien vaikutusvaltaa lapsiinsa ja epäonnistuneiden suhteiden aiheuttamia haavoittuvuuksia.
Suosittujen Sarvivälke- ja Kuka minä olen -esitysten kiertueversiot Lavaklubille
Arda Salaniemen kirjoittama Sarvivälke on väkevän todentuntuinen sukellus nuoren naisen elämään. Koskettavan päähenkilönsä kautta monologinäytelmä pohtii itsetuhoisia ajatuksia ja olemassaolon mielekkyyttä ‒ vaiettuja aiheita, jotka kuitenkin ovat todellisuutta liian monille.
Angela Aldebsin ja Rami Thawin ovat Duo Musaico, ja heidän omista tarinoistaan syntynyt esitys Kuka minä olen? on tanssi- ja musiikkiesitys kodin löytämisestä. Aldebs on Syyriasta kotoisin oleva tanssija ja koreografi, joka on aiemmin esiintynyt muun muassa Kansallisteatterin Undocumented Love -esityksessä. Thawi on syyrialais-venezuelalainen muusikko, jonka musiikki yhdistelee eri mantereiden kulttuurisia vaikutteita.
Teoksessa eri kielten sanat ja tanssi sulautuvat kokonaisuudeksi kitaran, viulun ja lyömäsoitinten kanssa. Taiteilijat punovat arabiasta, englannista, suomesta ja espanjasta kielirajat ylittävän äänikudoksen, jossa sanat lakkaavat merkitsemästä ja tunteet puhuvat.
